Merimies muistelee.

Jääminen maailmale

Muttei tule kysesheen
käänttyyt maailman matkalta
ennen ko on hykset harmaat
aurinkoisen paistheilta
eli sitte vanhuuđesta
valkehina villoina
joita saattais pyhiskellä
kuutamoisina iltoina
korreen tähtitaivhaan alla
Vassan kannela istuissa

Mietiskeli kiertelijä
Välimeren vireilä
kööli kohđi Keski-Ittää
vihrisillä virroila
missä kerran oli luotu
alkuaijan historiaa
mistä sittemin on tuotu
aijantiettoo uuđista
Salamiksen sođasta
Saint-Exupéryn kuolemasta

Kokki muisti lukenheensa
kansanvallan syntymästä

maailman ihmheistä seittemestä
aikkoi sitte hävinheistä
miehestä joka veti rajan
vanhaan välile sekä uuđen
kenen usko leviis yli
suuren osan maailmasta
jonka sisin yđin oli
rakastaat Jumalaa viholista

Mutta mies muisti lukenheensa
historianki päästä päähän
laivan uurttaissa syvvii vakkoi
seilailessa aamusäähän
mutta missä on rakhaus heimon
hellyys hyvä hellein
kyseli kokki keittiössä
kuoritellessa ääpeliitä
liekö ihminen paatunu
kovetuttanu syđämensä