Merimies muistelee.

Lapsuuđen kylässä

Mie kävelen kyläistä vanhemitten
tanssailen teitä lapsuuđen
muistojen maila mie vanhuutta vietän
onnen helmassa nuoruuđen

Muistelen kylän eksoottisuutta
vanhoita teitä rakhauđen
joissa ihmisjälkkee ei ennää näy
vessoin alla tiet leppäilhään

Muistelen kylän historialisuutta
kuuntelen vessuu tuulessa yön
kattelen kyllää kotini klasiista
arvoisan näjen ihmisten työn

Mistelen jääkausi-ihmisen aikkaa
köyhää kottii pajamiehen perheen
joka on löytyny nokasta niemen
ennen viimistä maailman sottaa

Muistelen ette siinä on laađittu
kivissii veittii ja piilannokkii
turkkivaatheilla perheitä vaađittu
tytärlapsii ja poikatokkii

Utelen kauvoinko vielä on päivii
poljela kyläisen kaunhiita kenttii
nauttiit nuoruuđen nurmissii niittyi
poljeskella pitkin pienukaisen polkkui