Merimies muistelee.

Muisto isästä

Luja kätes isä sinun
johti minun lapsen tietä
mukkaisinta pimmeintä
kohđi elämää rikasta

Oli ohjenuora paras
pienukaisele pojales
neuvoo tielle parasta

Sanat suuret satumaiset
tieđot syvät kaikenlaiset
mitä ihminen tarvitte
opettelit lapsele

Ohjeet lahjoit kallihimat
mulle kulttaa tyyrihimät
turmelusten markkinoile

Kysymykset korkkehimat
eksistenssiaalisimat
elämästä selittelit
päntäskelit muisthoon minun

Panit pohjan poikas tiehen
lajan kaikenkestävän
sanalasi viishaan miehen

Kođin kaunhiin koristelit
perheelesi valmistelit
sottiin välivuosina
rahattomana aikana

Silloin isä mie en nähny
kyynelheitäs silmissäs
uhriis suurta kommeeta

Mutta olen opiskellu
kulkeissani ajatellu
maksaat sulle palkan tuosta
työstä anttaavimasta

Josta leviis siunausta
tunnustusta kunniata

Nyt mie kiitän lemmen sanoin
lyyrilisimmin laushein anon
ota vasthaan kiitokseni
mitäättömän halpamaisen

Pyyđän

Kuule huuttavaisen
sanat poikkijokilaisen
syđämeni rukouksen