Merimies muistelee.

Lehtikuusen suojassa

Nyt mie olen muistelu
kiertomatkastani maailman
äiđin kielelä kuvvailu
renkkuisella rauhan maan
valkeheksi maalatulla
lehtikuusen suojassa
rauhanmaalla suloisella
Kalkkivaaran kalvheessa
Jovenniemen mellala

Tässä on niin alkkee olla
kattoskella kylkkee vaaran
joka kiilttää kuutamoilla
silmhään minun vanhenevhaan
luopi rauhan siunatulla
hautamaalla Anna Leenan
anttaa miehen maistela
rauhan levon taivahan
joka maalla leppäilee

Syđämessä tunnen tulheen
uuđen kesän kynnykselle
juurele kotitakan pääsheen
jonka loimu lämmittellee
kiini saakka syđämheen
rauhatonta rauhoittellee
laila ääni äiti-pyhän
ko hän laulaa lapsellensa
kehtovirttä kaunheinta

Muistan äiđin syvät sanat
joita piđin seurata
isä-vainaan viishaat varat
muistela piđin maailmala
istuessain toivon sanat
saavan jalat kuljeskella
yli maitten yli mertten
kautta kenttiin erämaitten
tähtitaivhaan korkeukshiin

Vaara kuuluu vastaavan
kuminalla kuuluvalla
toivomukshiin miehen vanhaan
luppauksila luppaavilla

luonnon laulula lauhala
kauvempana meren syvät
huokkaukset vettäävät
kuttuskelhaan miestä tyköns
harmaapäätä väsynyttä

Luonnon puhet pyytelee
Petteripojan panehan
toisen kerran maailmale
tällä kerttaa mies ei kuule
eikä lähtevänkhään luule
muvvale ko törmäle
missä hänen kehto souti
onnelisheen unenmaahan
Nukkumatin sulohelmhaan