Fine blomster i glissen skog. • Kaunhija kukkia harvassa mettässä. (Kuva: Arne Hauge)
Vi kjente på oss at svaret plutselig var ja. Det har vært så kaldt så lenge, vi satt og drømte om et sommerminne.
I år er vi tidlig ute og klinker til med et bilde egnet til å vekke varm forventning.
Vi kunne ropt «blåklokke», men blomsten har mange søsken og sikkert også onkler og tanter i sin blåklokkefamilie, så vi sier det lavt og lite skråsikkert. Blåklokke. Det gjør ingen ting, du trenger ikke være botaniker for å trives i skogen.
Äkkiä met tunsima omassa sisässä että vastaus oli kyllä. Se oli ollu niin kauan kylmä, met istuima ja unistelima yhestä kesämuistosta.
Tänä vuona olema varhasessa ja karistamma vauhthin yhen semmosen kukan kansa mikä tuopi mielhen lämpösiä oottheita.
Saattaisimma huutaa ”sinikello”, mutta kukala on sinikelloperhessä paljo sisaruksia ja sikkaristi kansa setiä ja tätiä, ja niinpä sanoma sen hiljaa eikä ollenkhan ittevarmasti. Sinikello. Se ei tehe mithän, sie et tartte olla botaanikkari että triivastuisit mettässä.
