Se hele tegningen nederst i saken. (Piirustus/tegning: Wilfred Hildonen)

 

HISTORIEN OM BOKBUSSEN – ET LUKKET KAPITTEL?

Lite ville gledet oss mer enn å selge ei avis full av kun gode nyheter. Virkeligheten er dessverre ikke slik. Mye står stille, og det som går framover, går som regel sakte. Noen ganger kraftig i revers, slik tilfellet er for Bok- og kulturbussen.

Vi har stor respekt for Sametingets ønske om å drible ut flere samiske bøker, det vi strever med å forstå, er at litteraturfeltet i utgangspunktet prioriteres så lavt.

Av pengene Sametinget årlig får fra staten, går kun 16 millioner eller 3,2 prosent til satsing på et samlet litteraturfelt. Faktisk er den boklige delen av bevilgingen til hjertespråket 0,5 prosent lavere enn Sametingets budsjettøkning for 2019. De gikk opp 3,7 prosent til dagens 503 millioner 69 tusen, men heller enn å spare noen kroner på et administrativt nivå som for 2019 rutter med nær 134 millioner, så valgte man altså kutt i tilbudet til barna i distriktet.

Vi er skeptiske til prioriteringen, og mener å lese noe ganske annet i kvenenes mikroskopiske budsjetter. Her virker man bedre å se at litterære, kunstnerlige og kulturelle uttrykk ikke er folkets utvendige pynt, men folkets identitet, og således identisk med den revitalisering og levedyktighet man politisk ønsker seg for sitt folk.

I en moderne kontekst trenger alle folkeslag litteratur. Slik fisk trenger gjeller. Et folk er ikke lesere av sine bøker, de er sine bøker. Mye mulig ligger denne erkjennelsen bak kvenenes satsing på området, hvor de med knapper og nonstop til rådighet kjemper med nebb og klør for å bringe fram flere kvenske bøker.

Tross skillemynt fra staten og tross bokbusser som trolig må parkere for godt – det gir stor glede å se kvenfolket stå på krava. Vi ser også at denne standhaftigheten i avtakende grad skjer underbitt, og i økende grad sorgløst og med tro på at det ordner seg. En viss porsjon happy-go-lucky som sikkert funket dårlig i dystre finske skoger, men som garantert er beste og mest levedyktige innstilling i en moderne virkelighet preget av asjetten full av trasige nyheter.

Vi trenger en kjempegod nyhet, og sender derfor en appell til kommuner og fylke; kan dere bistå slik at små samer og små kvener også i framtiden får besøk av bokbussen? Dere skal få lønn for strevet, senest i himmelen. På forhånd takk for hjelpen.

 

MUISTELUS KIRJABYSSIN YMPÄRI – SULJETTU KAPITTELI?

Met olisimma vaikka kuinka iloiset jos saattaisimma myyä aviisin täynä tyhä hyvvii uutissii. Mutta toelisuus ei ole sen näköinen. Se oon paljon mikä seissoo liikkumatta paikoilens, ja jos mennee etheenkäsin, se pruukkaa mennä hithaasti. Joskus se mennee pahasti takakäsin, niin ko Kirja- ja kylttyyribyssin kans.

Met kunnioitama kovasti Saametingan toivoo ette saaha ulos lissää saamenkielissii kirjoi, mutta meilä oon vaikkee ymmärttäät ette litteratyyriallaa jo alusta priorieerathaan niin vähän.

Niistä rahoista mitä Saametinka saapi staatilta joka vuosi, tyhä 16 miljuunaa, tahi 3,2 prosenttii, mennee litteratyyrialan satsaamisheen. Se oon tosi ette kirjalinen osa syämenkielen rahoittamista oon 0,5 prosenttii matalampi ko Saametingan budsjettilisä vuoele 2019. Het saathiin 3,7 prosenttii lissää, ja tääpänä se oon 503 miljuuna 69 tuhatta. Mutta sen sijhaan ette het säästethään pari kruunuu administrasjuunin tasalta, joka vuona 2019 saattaa olla likele 134 miljuunaa, niin valithiin asso leikata distriktin lapsiin tarjouksen pienemäksi.

Olema epäluuloiset tätä prioriteerinkkii kohthaan, ja meinaama ette kväänin pienenpienistä budsjettiista saattaa lukkeet jotaki aivan muuta. Näkemys näissä näyttää olevan ette litterääriset, kynstnarilliset ja kylttyriset ilmaisut ei ole tyhä kansan ulkopuolinen koristus, mutta kansan identiteetti. Siihen laihiin se oon identtinen revitaliseeringin ja pärjäämistahon kans, mitä ihminen poliittisesti toivoo omale kansale.

Mudernissa kontekstissa kaikki kansat tarvithaan litteratyyrii. Niinko kalat tarvithaan kiukset. Yksi kansa ei ole tyhä heän ommiin kirjoin lukkiijoita, het oon heän omat kirjat. Saattaa rohki hyvin olla ette tämä tunnustus oon kvääniin satsaamisen takana tällä alala. Knapila ja nonstopila het taistelhaan kaikila voimila ette laittaat lissää kvääninkielissii kirjoi.

Vaikka staatilta tullee tyhä vekslaamarahhoi, ja vaikka kirjabyssit hääythään parkeerata lopulisesti – se oon suuri ilo nähä ette kväänikansa ei anna pörhään. Met näjemä kans ette het ei ennää tarvitte kokkeet niin kovvaa vastatuulta ko työtelhään, mutta ette het saatethaan tehä työtä ilman murhetta ja uskoot ette se mennee oorninkhiin. Vissi porsjuuni happy-go-lucky toimi huonosti Suomen synkissä mettissä, mutta sikkaristiki menestyy parhaiten mudernissa mailmassa, missä asjetti oon täynä kurjii uutissii.

Met tarvittemma rohki hyvän uutisen, ja siksi lähätämmä appellin komuuniile ja fylkile; saatattako tet auttaat niin ette pienet saamelaiset ja pienet kväänit kans tulleevaisuuessa saatethaan käyä kirjabyssissa? Tet saatta kyllä palkkaa kovasta työstä, kuitenki taivhaassa. Kiitämä etukätheen avun eestä.

Kvääniksi kääntäny/kvensk oversettelse: Kainun institutti/Kvensk institutt.