Kuvittannu: Christina Gjertsen

 

«Karhu, missä sie olet?»

 

Kirjoittannu: Anna-Kaisa Räisänen
Kuvittannu: Christina Gjertsen

 

Linus oon seppä poika. Hän saattaa paljon, hän oppii paljon ja hän tutkii mailmaa joka päivä pikkuisen enämen ja enämen. Hänen paras ystävä oon Karhu Riepu, eikä Linus mene minnekhään ilman Karhutta. Tääpänä Linus ja Karhu saavat tuntteet paljon.

Linuksen ystävällä oon tääpänä syntymäpäivä. Linus ja Karhu aikkoovat fästhiin, mutta ensisti Linus pakkaa skenkin. Hän pannee skenkkipaperii pikku biilin ja dinosaurin ympärille.

Karhu freistaa auttaa Linusta. Hän anttaa Linukselle traktorin ja flyyin. ”Linus, pakkaa kans nämät”, sannoo Karhu.

Linus oon niin sisälä omassa hommassa ette hän ei kuule mitä Karhu sannoo. Hän pakkaa tyhä biilin ja dinosaurin paperin sisäle ja sittoo nauhan skenkin ympärille. Karhule tullee huono tunnet.  Hän oon ensin surulinen, mutta sitte hän suuttuu.

Karhu ei halluu lähteet ennää Linuksen myötä syntymäpäiväfästhiin. Hän ottaa traktorin ja flyyin ja mennee haakhiin.

Haakissa Karhu kiikkuu ylös puuhun ja kätkee ittensä puun reikhään.

Her er teksten oversatt til norsk: Linus mister Karhu Riepu

Samala aikkaa oon Linus sisälä huonheessa ja kokkoo kampheet. Hän ottaa skenkin ja pannee sen ranselhiin. Hän oottaa kans jakin pääle ja pistää jalat kenkhiin.

Nyt Linus oon valmis lähtemhään fästhiin. Hän aukkaissee oven, huuttaa muorile ja faarile, ”Pitäkkää hyvvää”, ja astuu ulos.

Ko Linus oon menemässä haakista tiele, hän hoksaa ette Karhu Riepu ei ole myötä. Hän pyörttää ympäri ja kävelee noutamhaan Karhun huonheesta. Hän muistaa ette hän oli viimi kerran Karhun kans yhessä sisälä tuvassa.

Linus mennee takaisin huonheesseen ja tuphaan ja huuttaa: ”Karhu, missä sie olet?”, mutta Karhu Riepu ei vastaa hänele.

Kuvittannu: Christina Gjertsen

Linus hakkee Karhuu sisälä huonheessa. Hän mennee kangista köökhiin, köökistä tuphaan, tuvasta nukkumalomhaan ja vielä traput ylös lohthaan. Linus huuttaa Karhule: ”Karhuuuu, missä sie olet?”, mutta Karhu ei vastaa.

Linus oon hermostunnu. Hän hakkee ja hakkee. Muori freistaa auttaat häntä, mutta het ei löyä Karhuu. Muori opastaa Linusta menemhään kans haakhiin ja kattomhaan sieltä.

Haakissa Linus huuttaa kovala äänelä: ”KARHUUUU, MISSÄ SIE OLEEET?”, mutta Karhu ei vastaa. Faari tullee auttamhaan Linusta. Het hakkeevat Karhuu joka paikasta: huonheen eestä ja takkaa, karaasjin vierestä ja biilin alta, mutta het ei löyä Karhuu.

Nyt Linus suuttuu ja huuttaa: ”KARHU, MISSÄ SIE OLET? Miksi sie et vastaa?”. Linus oon vihassa ja tramppaa maata ja huuttaa: ”KARHUUU RIEPUUU, TULEEE TÄNNEEE PAI-KA-LA!”, mutta Karhu ei tule.

Vielä kerran kattoo Linus ympäri haakissa, mutta ei näje Karhuu.

Linus ajattellee ette piian hän oon kaottannu Karhun. Hän tullee suruliseksi, ko hän hunteeraa assiita. Linuksella ei ole halu mistanttaat Karhuu, ko Karhu oon Linuksen paras ystävä.

Linus alkkaa parkumhaan, ko hän ajattellee ette hän oon kaottannu Karhun kokonhansa. Hän istuu puun vierheen ja parkkuu. ”Karhuuu, missä sie olet?”. Linus kaippaa Karhuu. Hänelä oon halu saaha Karhu Riepu takaisin.

Karhu oon nähny koko aijan puun reijästä, ko Linus oon hakenu häntä. Nyt Karhu näkkee kans, ette Linus parkkuu ja ette Linus kaippaa häntä ja oon niin surulinen. Karhu tykkää synttii hänen pääle. Hän halluu lohuttaat Linusta.

Karhu ottaa traktorin ja flyyin ja tullee ulos reijästä ja alas puusta. Hän tullee ensisti Linuksen likele, kiikkuu sitte Linuksen olale ja viskuttellee Linuksen korvhaan: ”Tässä mie olen!”

Linus kuulee Karhun äänen ja tunttee kans pikkuiset pehmheet Karhun jalat olala. Linus tunttee, kunka ilo kuplii hänen vattassa ko Karhu oon likelä.

Linus ottaa Karhun sylhiin ja puristaa Karhuu. ”Siinä sie olet. Tässä met olema nyt!” huuttaa Linus onnelisena ja nauraa.

”Menemä nyt”, sannoo Linus ja nostaa kampheet selkhään, mutta Karhu toppaa. Hän kyssyy: ”Pakkaamako ensisti kans traktorin ja flyyin?” Linus hunteeraa ja sanoo sitte, ”No, mutta se oon hyvä idee!”

Yhessä het menneevät sisäle tuphaan, pakkaavat vielä toisen skenkin ja viimin het oon valmhiit lähtemhään.

Het huuttaavat nyt muorile ja faarile: ”Pitäkkää hyvvää!” ja laukothaan ovesta ulos ja tiele ja ystävän fästhiin.

 

Kuvittannu: Christina Gjertsen