Kal & Johan av Wilfred Hildonen
See oon soma. Ha-ha-ha! Den var artig.
Vitsii yksi
– Äiti, muistatko sie sen fiinin valkkeen maljan mikä oon hyllyssä ja se olet sanonu ette sie pölkkäät ette sen särjethään.
– Juu-u…
– Nyt sie et ennää tarvitte pölätä.
Vitsii kaksi
Lapset olthiin pyhäkoulussa. Sielä puhuthiin siitä mitä hyvvää met saatama tehđä toisile ihmisille. Opettaaja kysyi Iivarilta:
– Milloin sie tehit viimi kerran jotaki mistä joku toinen ihminen tuli iloiseksi?
– Mie kylästelin Agnes-täđin tykönä.
– No täti tuli sikkaristi hyvin iloiseksi!
– Joo, hän oli oikhein iloinen ko mie lähđin.
Vitsii kolme
Iisakki oli vanhaapoika. Veljenpoika kyssyy häneltä:
– Iisakki-setä, oonko se tosi ette sinula ei ole koskhaan ollu emänttää?
– Tosi oon.
– Kuka se sitte sannoo sinule mitä sie häyđyt tehđä?
Vitsii nelje
Biilissä oli joku vika. Mies vei biilin versthaale.
– Kunka kauvoin biilin korjaaminen kestää?
– Jaa, se oon vaikkee sannoot, reparatööri sanoi.
– No mie kuitenki jätän biilin tänne ja menen bussila töihiin huomena, mies meinasi.
Biilireparatööri katteli panssarin alle.
– Tehe niin. Mutta piian se oon parempi ette sie ostat kuukausipiletin.
Vitsii viisi
Kalle sykläsi hiekkatielä kovvaa kyyttii. Mukassa hän kaatui ja kirvas. Yksi naapuri näki ja kuuli sen ja sanoi:
– Älä sie kirvaa! Hän joka kirvaa, ei pääse taivhaasheen!
Kalle nosti sykkelin pysthöön.
– En mie sinne ole vielä matkala, ko tyhä putikkhiin!
