Kväänin kielipäivänä mainothiin usheita ihmissii. Arvid Petterson (vasempi) puhui valkkeesieluista jokka hän oon tuntenut kiini lapsuuđen aijoista asti. (Kuva: Maureen Bjerkan Olsen)
Monet sanottais ette histoorikkari ja kirjailiija Arvid Petterson itteki kuuluu meiđän tärkeitten kväänipioneeriitten listale.
Av Arne Hauge
Kvensk oversettelse ved Eira Söderholm
«Pensunistina hän alkoi kirjoittamhaan kielelä mikä ei vielä ollu kieli»
– Arvid Petterson Alf Nilsen-Børsskogista
Se oli paljon ihmissii jokka puhuthiin ko aprilikuussa feirathiin tämän vuođen Kväänin kielipäivää. Arvid Pettersonin sanat olthiin oikhein interessantit. Sekä Pyssyjoven perspektiivistä ette koko Norjan perspektiivistä mitä tullee kväänin kielen eshiinkassuumisheen.
Se oli siinä ko aukaisthiin näyttelyy «Lummoottavan kaunis luonto – Fortryllende vakker natur» ette histoorikkari meni kattoojitten etheen ja praamas. Se praamas fotograafi Almar Paulsenii ja Riinakaisa Laitilaa, jokka olthiin Kväänin institutin näyttelyn takana, näyttelyn missä oli framila Alf Nilsen-Børsskogin tekstiin pohjalta laitetuita kaunhiita kuvia. Mutta praamas se muitaki:
Her kan du lese saken på norsk: Han vokste opp med de store
– Ko mie nyt mainitten kans pyssyjokilaisen Terjen, valkkeesielun ja kväänin kulttuurin eidsvollsmiehen, se sanon sen nyt tässä varmaksi ette kväänin kevät alkoi täälä Pyssyjovessa vuona 1984. Ja ette ei se kyllä syntyny tyyhästä se mitä nyt sanothaan kväänin uuđeksi kevväimeksi, Petterson sanoi.
Sillä se meinas Terje Aronsennii, ja se oli Pettersonilta aivan oikhein ette sanoi tyhä etunimen. Hän tunttee kyllä net molemat jo aivan kiini lapsuuđesta asti, Alfinki, sen kuuluisen kväänikirjailiijan.
Alf Nilsen Børsskog. (Särmikuva Anstein Mikkelsen «Äitin sanat – mors ord.»)
– Mie tunsin Alfin aivan kiini poikaijästä asti, mutta paremin kyllä sen veljen, Sigvaldin. Se työteli tektikkarina Staatin tietyössä. Mulla oli usheempanna kesänä hommana tikata sen kans teitä, kiini siitä ko olin 12-vuotinen. Niin ko veljensäki, se kans laittoi oman keinonsa, siitä tuli pappi, Petterson muisteli. Joka kerkis monet kerrat puhelemhaan Alf Nilsen-Børsskogin kans jälkhiin ko se pensuneeras ja siirtyi takaisin kotipaikkhaan.
– Pensunistina se alkoi kirjoittamhaan kielelä mikä ei vielä silloin ollu kieli, ja se laittoi pohjan kväänin grammatikile, Arvid vielä muisteli.
Net kaksi kerithiin ennen Alfin kuolemaa tekemhään yhđessä mukan etelhäänki. Mutta:
– Muutamanna kylmänä januaarikuun päivänä 2014 mie lähđin ja aijoin kylästellä Alfii ja löysin hänen kuolheena. Mutta, Petterson sanoi, sen viisi runokokkhoonpannoo ja kuusi rommaanii elläävät aina. Alfi kerkis täyttämhään 86 vuotta.
Tässä staatinsekretääri Agnete Masternes Hanssen oon justhiin leikanu näyttelyn rihman poikki ja antanu Almar Paulsenille kukkakimpun. (Kuva: Maureen Bjerkan Olsen)
Pettersonila oli kans paljon kaunista sanottavvaa näyttelyn fotograafista. Petterson kulki sen kans yhđessä kouluu, ja sanoi ette Almar oon koko multikonstnääri. Hyvä pellaamhaan haitarii. Ja kirjottannu se oon usheeman kirjanki, muun myötä linnuista ja kasviista.
Kans tämän vuođen Vuođen kvääni -kilvan voittaajaa mainothiin. Produktiivista kväänifilmintekkiijää Anstein Mikkelsennii. Tässä siitä yksi merkilinen assii mitä sie et piian tienykhään:
– Anstein alkoi yhđen valtakunnan ensimäisistä paikalisraatioista. Radio Porsangerin. 1980-luvula lähätyksii oli sekä saameksi ette kvääniksi, histoorikkari ja ystävä muisteli.
Tässä saatama mainita ette Petterson aivan alusta asti oli myötä Ansteinin filmiseilaasissa. Seilaasissa mikä nyt oon kestäny 35 vuotta, ja mistä oon syntyny 40 produksuunii.
