Ja til bedre vern • Kyllä paremalle suojelulle

Illustrasjon: Wilfred Hildonen

 

Se oon ilo havaita ette usheet muutki oon sammaa mieltä. • Gledelig nok har mange andre sett samme poeng. Ruijan Kaikus leder for september.

 

Ja til bedre vern

Nå i midten av august gikk høringsfristen ut for ny kulturmiljølov. Loven skal verne kulturminner og kulturmiljø, noe som innbakt betyr at den beskytter din og min følelse av identitet og tilhørighet, egenart og stolthet.

Kvenfolket har i dag alt for dårlig vern for sine kulturminner. De fysiske bevis for vår kontinuerlige eksistens står i fare for å forsvinne, noe som betyr at loven må rustes for ei framtid hvor kvenfolket og vår historie er synlig også utenfor museenes vegger.

Fortidsminneforeningen har skjønt det. Hovedstyret vedtok å spille inn anbefaling om at kvenske og norskfinske kulturminner ses på lik linje med de samiske, noe som i praksis betyr at alt som er eldre enn 1917 – blir fredet automatisk. Kravet i dagens forelda lov er at kvenske kulturminner må være latterlig gamle, før 1536 før automatisk fredning kobler inn.

I tråd med hva foreningen viser til, mener også vi at forskjellsbehandlingen må opphøre i den nye loven. Her et sterkt sitat fra leder i Fortidsminneforeningen Troms, Lill-Karin Elvestad:

«Dette er en historisk mulighet til å gjøre noe med de kvenske kulturminnene, og ta vare på det lille som er igjen.»

Det lille som er igjen. Det hører definitivt til saken at kvenske kulturminner i utgangspunktet er like sjeldne som de er beskjedne. Gledelig nok har mange andre sett samme poeng. Som Vadsø museum – Ruija kvenmuseum, som i sitt høringsinnspill minner om at utraderingen under andre verdenskrig gir ekstra utfordring for vern og tiltak.

Naturligvis er likebehandling et viktig poeng også i innspillet fra Norske kveners forbund. Og for Kvensk institutt, vårt nasjonale senter for kvensk språk og kultur.

Summa summarum og etter at også andre tunge aktører som Riksantikvaren og Universitets- og forskningshold har sagt sitt – ligger det soleklart an til flytting framover i tid for den famøse grensen.

Vi krysser fingre for at lovutvalget lander på 1917 og ikke 1850 som antydet.

I hvert fall ikke bli stående ved 1536. Det vil være noe nær skandale, og tiden for denne slags mindreverdig behandling av landets kvenske kulturarv – må være forbi.

 

Kyllä paremalle suojelulle

Nyt aukustikuun puolivaiheessa meni umpheen uuđen kulttuurimiljöölain kuulemisfristi. Lain tarkoituksena oon suojela kulttuurimuistoi ja kulttuurimiljöitä, elikä se pittää ottaat vaarin siitä tuntheesta mitä meilä oon ittemä identiteettii ja lähtöö kohthaan, ommaa omituisuutta kohthaan, ja kans siitä mistä tunnema ylpeyttä.

Kvääniväjen kulttuurimuistoila oon tääpänä aivan liijan huono suoja. Meiđän jatkuuvan olemassa olemisen tođistukset oon vaarassa hävitä, mikä tarkoittaa ette laista häyttyy tulla semmoinen ette kvääniväki ja sen histooria tulleevaisuuđessaki näkkyyvät kans museeumin seiniin ulkopupuolela.

Entisaijanmuistoseura oon ymmärtänny sen. Sen valtastyyri päätti ehottaat ette kvääniin ja norjansuomalaisten kulttuurimuistot oon samala tasala ko saamelaisten kulttuurimuistot, mikä tarkoittaisi ette kaikki mikä oon vanhemppaa ḱo vuođesta 1917 suojelhaan automaattisesti. Nykyisen, vanhenheen lain jälkhiin kvääniin kulttuurimuistot häättyyvät olla naurettavan vanhoita, aijalta ennen vuotta 1536, ennen ko net tulhaan automaattisesti suojeluksi.

Met olema sammaa mieltä ko Entisaijanmuistoseura, ja meinaama ette uusi laki häättyy lopettaat erittäiskohtelun. Tässä Tromssan Entisaijanmuistoseuran johtaajan Lill-Karin Elvestadin lujat sanat:

”Tässä meilä oon histoorialinen mahđolisuus tehđä jotaki kvääniin kuttuurimuistoin etheen ja ottaat vaarin siitä vähästä mitä vielä oon jäljelä.”

Siitä vähästä mitä vielä oon jäljelä. Se oon tietenki niin ette kvääniin kulttuurimuistot ylipään oon sama harvinaiset ko vaatimattomat. Se oon ilo havaita ette usheet muutki oon sammaa mieltä. Niin ko Vesisaaren museumi – Ruijan kväänimuseumi, joka ittensä kuulemisulostulossa muistuttaa ette toisen mailmansođan aikana paljon meni pilhaan, ja siitä seuraa erittäinen tarvet toimhiin ja suojela sitä mitä vielä oon jäljelä.

Tietenki samanlainen kohtelu oon tärkeä poengi kans Ruijan kvääniliiton ulostulossa. Samoten ko Kväänin instututin ulostulossa, elikä meiđän kväänin kielen ja kulttuurin kansalisen sentterin ulostulossa.

Summa summarum ja jälkheen ko monet muutki painaavat toimiijat niin ko Valtakunnanantikvaari ja universiteetti- ja tutkiijaväki oon sanansa sanonheet – se oon selvä ette surkkeeta aikarajjaa häyđythään siirttäät etheenkäsin.

Met ristimä sormet ette lakilautakunta päätyis vuotheen 1917 eikä vuotheen 1850 niin ko suuniteltu.

Ja ettei aikaraja mishään taphauksessa jäis vuotheen 1536. Se kyllä olis aikamoinen skandaali, ja se aika ko kvääniin kulttuuriperinttöö tässä maassa kohđelthiin alempiarvoisenna, se häyttyy olla sivvu.