Birgitta Rantatalo foreleser om meänkieli. Tekstet på svensk. (Skjermbilde: urplay.se)

 

Meänkielen varieteetiista öystän tahi tornionlakson varieteetti oon ollu eniten näkkyyvillä mutta viimi vuosina Jellivaaran eli vestan varieteetti oon saatu paremin esile.

 

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

 

Meänkielen vestavarieteetissa oon paljon sammaa ko monissa kväänidialektiissa.

Varieteetit kuuluvat kielheen.

–  Yksikhään kielen varieteetti ei ole toista tärkkeempi. Ja varieteetin sisälä oon variasuunii: Sama ihminen puhhuu joskus yhelä tavala, toisen kerran toisela tavala, Birgitta Rantatalo sannoo.

Rantatalo muisteli meänkielen varieteetiista Ruottin kieliraatin seminaarissa Uppsalassa novemperikuussa 2019.

Ruottin raation UR Samtiden oon marsikuussa laittanu seminaarin saarnat netthiin. Sie löyđät net tästä.

Nelje-viisi varieteettii

Birgitta Rantatalo oon poropunti ja matematiikan ja luonnontietheen opettaaja jatkokoulussa. Vuona 2008 hän heitti koulutyön ja alkoi Meän Akateemin sanakirjaprosjekthiin Märta Nylundin, Erling Wanden ja Anders Alapään kans.

Vuona 2010 Birgitta Rantatalo oli myötä paikannimiprosjektissa.

– Siinä keräthiin asumusnimiä ja luononnimiä. Tutkiijat kohatelthiin informanttia kylätreffissä ja sielä diskuteerathiin paikannimistä.

Eri tutkiijat (mm. Martti Airila ja Ulla Swedell) oon tutkinheet meänkielen varieteettia ja het jaethaan net öystäishiin (Tornionlakso) ja vestaishiin (Jellivaara).

Kierunassa, Jukkasjärvessä ja Kurravaarassa lannankieli

Meänkielen vestapuolen ihmiset käskethään ommaa kieltä lannankieleksi. Sielä oon käytössä passiivin näköinen verbihaamu aktiivilausheissa, aivan samala laila ko monessa kväänin dialektiissa.

– Jellivaarassa sanothaan ette ”het menthin” ko Tornionlaksossa sanothaan ”het menit”, Rantatalo muisteli.

Meänkielen vestapuolen varieteetiissa oon esimerkiksi triftongi niinko joissaki kväänidialektiissaki. (Särmikuva: urplay.se)

 

 Kierunan meänkielessä oon paljon sammaa ko Porsangissa. (Särmikuva: urplay.se)

Vestapuolela oon esimerkiksi trifongi (nuoitten), t-loppuiset sanat (kärmet, huonet, venet) ja ette k vaihtuu v:ksi (joki:joven).

– Ko tehimä töitä sanakirjaprosjektin kans, eikä tekstiä ollu Jellivaarasta melkkein mithään, met kuuntelimma paljon äänifiiliä ette saisima pareman ymmäryksen kunka Jellivaarasta oon puhuttu. Jukkasjärvessä oon kans erityinen lausheen melodia, se mennee ylös lopussa. Se oon niin kaunis! Rantatalo meinaa.

Kauvimpana vestassa oon paljon vokaalivarieteettii ja muutaki eroa. (Särmikuva: urplay.se)

Öystän varieteetti

Tornionlakson varieteetti oon Pajalassa, Matarengissa ja Haaparannala.

Tornionlakson eli meänkielen öystäistä varianttii oon kirjoitettu eniten. (Särmikuva: urplay.se)

 

 

 

 

 

 

Tornionlakson varieteetissa ei tääpänä sanota ette huonet ja kärmet. Sielä se oon huone ja kärme.

– Tornionlaksossa tämä t oon säilyny kuitenki sukunimissä, niinko Kostet mikä oon tunnettu nimi Pajalassa, Rantatalo sannoo.

Tornionlaksossa ei ole triftongia.

– Sehän oon vähän rikkaampi kieli se lannankieli missä niilä oon triftongiaki, Rantatalo kommenteeraa.

Synonyymiitä

Öystä- ja vestapuolela käytethään eri sanoja samasta asiasta.

Kuvassa oon vestapuolen sanat oon vasemala ja öystäpuolen eli Torniolakson sanat oon oikkeela.

– Mutta oonhan Tornionlaksossa paikannimi Reponiemi niin ette kyllä ’repo’ oon ollu tunnettu täälläki.

Sanoila oon kans eri merkityksii eri puolila.

– Tornionlaksossa ko joku havaittee jotaki, hän hoksaa eli huomaa. Mutta ko jellivaaralainen muistelee ette hän havaitti hänen entisen opettaajan, hän muistaa hänen, Rantatalo selittää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Vihriset sanat oon enämpi vestavarianttii ko siniset oon enämen öystän varianttii. (Grafikk: Anders Alapää)