Mystisten metsäsuomalaisten jäljillä

Birger Nesholen esittelee metsäsuomalaista innovaatiota: jalaksen päällä vedettävää vesisaavia. (Kuva: Ada Viljanen)

 

Birger Nesholen on työskennellyt metsäsuomalaiskulttuurin ja -identiteetin parissa liki puoli vuosisataa.

 

Ada Viljanen ja Juuli Vänni

 

Metsäsuomalaisiksi kutsutaan Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta Norjan ja Ruotsin laajoille metsäalueille 1600-luvun taitteessa muuttaneita kaskiviljelijöitä ja heidän jälkeläisiään. He toivat mukanaan uuden viljelytekniikan, joka tuotti monikymmenkertaisen sadon tavanomaiseen peltoviljelyyn verrattuna. Metsäsuomalaisten mukana kulkeutuivat myös tuohikäsityöt sekä paikallisväestölle ennestään tuntematon rakennustekniikka.
Muukalaisten puhuma kummallinen kieli sekä erilaiset tavat herättivät taruja ja uskomuksia suomalaisten mystisistä taikavoimista. Metsäsuomalainen Birger Nesholen on tutkinut aihetta lähes viisi vuosikymmentä ja puolustaa yhä aktiivisesti vähemmistöoikeuksia, sekä työskentelee Norjan metsäsuomalaismuseossa Finnskogenissa.

Kansatiedettä ja biologiaa

Luonnonuskonnot ja primitiiviset kansat kiehtoivat Birger Nesholenia jo teini-iässä. Mielenkiinnosta kasvoi elämäntyö ja identiteetti, kun hän sai selville polveutuvansa itsekin eräänlaisesta luonnonkansasta.

Toisin kuin länsimaisessa maailmankuvassa, luonnonkansat ajattelevat, että ihminen on osa luontoa, eikä sen hallitsija. Biologia ja luonnontuntemus ovatkin aina kiinnostaneet Birgeriä. Uteliaisuus omaa taustaa kohtaan vei hänet kuitenkin opiskelemaan etnologiaa eli kansatiedettä, joka tutkii arkielämän kulttuuria ja sen muutosta. Birger on iloinen, että hänen nykyiseen ammattiinsa vähemmistökulttuurin tutkijana ja elvyttäjänä liittyy vahvasti myös biologian näkökulma.

– Luonto määrittää kulttuurin; kun ympäristö muuttuu, myös kulttuuri muuttuu, sanoo Birger.

Pelasti 25 000 valokuvaa

Birger on työskennellyt Gruessa sijaitsevassa Norjan metsäsuomalaismuseossa vuodesta 1972 lähtien. Hänen uransa kannalta merkittävin ensimmäinen työtehtävä oli jännittävä. Eräs suomalaismetsistä löytynyt talo oli tarkoitus tuhota. Samana yönä, kun Birger kuuli asiasta satoi kaatamalla vettä, joten hänelle tuli kiire pelastaa vintiltä löytyneet 25 000 metsäsuomalaisten valokuvaa. Birger onnistui pelastamaan kuvat ja siitä alkoi hänen tutkimustyönsä metsäsuomalaisuuden parissa.

Metsä tarjoaa kaiken tarvittavan, kunhan sen osaa nähdä

Metsäsuomalaiset osasivat hyödyntää metsää ja sen antimia tehokkaammin kuin paikallisväestö. Kaskiviljelyn taitaminen mahdollisti laajojen metsäalueiden asuttamisen ja hyödyntämisen. Tämän lisäksi uudisasukkaat olivat tehokkaita metsästäjiä, kalastajia, keräilijöitä ja kädentaitajia.
Kaskiviljelyssä metsä ensin hakattiin tai puut kuorittiin, sitten sen annettiin kuivua vuoden tai kaksi. Seuraavaksi kaski poltettiin ja lopulta poltettuun maahan kylvettiin kaskiruis. Poltetun puun tuhkasta vapautui maahan ravinteita, joten ulkopuolista lannoitusta ei tarvittu.

Kaskiruis kylvettiin ensimmäisenä ja kun maa ei ollut enää parin sadon jälkeen kelvollinen rukiille, siinä joskus viljeltiin vuosi tai kaksi naurista. Suomalaismetsissä käytettiin huhtakaskitekniikkaa, joka oli ainut tapa viljellä havumetsävaltaisilla alueilla.

Vanha lajike löytyi

Kaskiruis erosi nykyisistä ruislajikkeista kasvutavaltaan ja ravintoarvoiltaan. Sen luultiin jo kokonaan hävinneen, mutta vuonna 1969 vanhasta riihestä löydettiin kourallinen ruisjyviä. Nämä jyvät osoittautuivat vanhaksi kaskiruislajikkeeksi, jonka luultiin jo täysin kadonneen. Siemenet saatiin itämään ja lajike on nyt säilöttynä Huippuvuorten siemenpankkiin ja sitä viljellään Norjassa pienimuotoisesti.

Savupirtit ja saunat

Myös suomalaisten rakentamistapa erosi norjalaisten vastaavasta. Esimerkiksi metsäsuomalaisten pirttien sisäänlämpiävät uunit olivat alueen norjalaisille vieras asia. Uudisasukkaiden savupirtti poikkesi paikallisten rakennustavasta muutenkin kuin uunin osalta, sillä se vaati oman rakenteensa johtamaan savun ensin katonrajaan ja lopulta ulos keskellä kattoa olevasta aukosta.

Savupirtti piti lämmön savupiipulliseen taloon verrattuna paljon tehokkaammin. Lisäksi suomalaiset olivat erittäin innovatiivisia metsän käytön suhteen erilaisten tarve-esineiden tekemisessä ja puun käyttämisessä. Suomalaisten mukana eteläiseen Norjaan saapunut tuohikäsityöperinne on säilynyt nykypäivään asti. Tietysti myös saunakulttuuri saapui alueelle suomalaisten mukana ja vaikutti osaltaan siihen, että suomalaiset saivat mystisen ja kummallisen maineen.

Magiaa metsässä

Metsäsuomalaisten savunkesyttäjien kykyjä pidettiin paikallisten keskuudessa yliluonnollisina. Erilainen kulttuuri ja kieli, sekä taito hyödyntää luontoa antoivat metsäsuomalaisista mystisen vaikutelman ja heillä uskottiin olevan taikavoimia. Kun norjalaiset esimerkiksi löysivät kuolleen lehmän, uskoivat he suomalaisten tappaneen sen loitsuillaan.

Suomalaismetsien kansa oli kristittyä, mutta heidän kulttuurissaan oli paljon pakanallisia piirteitä ja uskomuksia. Heidän joukossaan oli esimerkiksi tietäjiä, joiden pariin käännyttiin sairastuessa. Metsäsuomalainen saattoi myös veistää puuhun vihamiehensä kasvot. Tähän mieskuvaan iskettiin nauloja sen mukaan, kuinka paljon vihamiestä haluttiin satuttaa. Taikauskosta kertoo myös se, että vanhoista rakennuksista löytyy oviin ja ulkoseiniin kaiverrettuja symboleja, joiden uskottiin pitävän pahan loitolla. Monet näistä heidän rituaaleistaan ja symboleistaan ovat yhteisiä primitiivisille kulttuureille ympäri maailmaa.

Nykyajan metsäsuomalaiset

Kaskeaminen loppui vähitellen, kun metsän arvo nousi ja metsiä alettiin hyödyntämään teollisesti. Muutenkin kulttuuriset erilaisuudet metsäsuomalaisten ja kantaväestön välillä ovat hälvenneet ajan kuluessa. Nykyään ei edes olisi olemassa tarpeeksi laajoja metsäalueita kaskeamiseen ja savupirtit ovat väistyneet modernimpien asuinrakennusten tieltä. Lisäksi integroitumista on edistänyt kielimuurin katoaminen, sillä toisin kuin Ruijassa, Metsä-Suomessa kuulee nykyään vain norjan kieltä. Viimeinen suomea puhuva metsäsuomalainen kuoli 1960-luvulla.
Mitä sitten on jäljellä tästä vanhasta kulttuurista?
– Metsäsuomalaiset ovat norjalaisia, mutta myös jotain muuta, vastaa Birger.

Moni metsäsuomalaisten jälkeläinen on selvittänyt perimänsä DNA-testin avulla ja nykyään monet ovat suomalaisjuuristaan ylpeitä.
Metsäsuomalaisuus on rikastuttanut Norjan kulttuuria ja heidät tunnustettiin kveenien ohella yhdeksi Norjan viidestä kansallisesta vähemmistöstä vuonna 1999. Birgerillä oli tässä merkittävä rooli, sillä hän laati hallituksen nähtäväksi monisivuisen raportin, jonka avulla viranomaiset ymmärsivät, että metsäsuomalaiset eivät ole sama asia kuin kveenit. Metsäsuomalaisten ja kveenien historiassa, kulttuurissa ja perinteissä on paljon eroja, ovathan nämä ryhmät asuttaneet aivan erilaisia ympäristöjä.

Metsäsuomalaispäivät

Jos haluat tutustua lisää metsäsuomalaisuuteen, voit vierailla metsäsuomalaisten kesätapahtumassa, jossa Suomalaismetsät julistetaan tasavallaksi juhlien ajaksi. Tapahtumassa pääsee myös saunomaan. Varo kuitenkin, sillä savusaunoilla on taipumus syttyä palamaan.