Rikkaruohot lautaselle!

«Nokkonen on puutarhan kiusallinen vieras, joka on parasta hävittää syömällä,» totesi hyötykasvitutkija Toivo Rautavaara vuosikymmeniä sitten. Alkukeväällä nokkosen versoja kerätään, kiehautetaan ja käytetään pinaatin tapaan. KUVAT: LIISA KOIVULEHTO

 

Villivihannesten keräily eli hortoilu on varsinaista hyötyliikuntaa.

Ada Viljanen ja Juuli Vänni

Kevään tullen luonto herää taas eloon ja tarjoaa runsaskätisesti syötävää. Kasvien versot nousevat maasta ja puihin ilmestyy hiirenkorvia. Näitä nuoria ja syötäviä kasvien osia kutsutaan villivihanneksiksi, jotka ovat terveellistä ja ilmaista ravintoa. Lisäksi villivihanneksia syödessä ruoantuotannon hiilijalanjälki on nolla, jos olet kulkenut keräyspaikalle jalkaisin tai pyörällä.
Pohjolassa on muutama sata syötävää kasvia ja saman verran haitallisia tai myrkyllisiä kasvilajeja. On siis erittäin tärkeää tunnistaa kasvit joita aikoo suuhun laittaa. Näin keväällä ja alkukesästä kasvit ovat parhaimmillaan, joten nyt on paras ajankohta hortoilla!

Luonnonvoimaa
Villivihannekset ovat hyvä ravintolisä, sillä niissä on enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita kuin viljellyissä kasveissa. Ravintosisältö tosin vaihtelee kasvien maantieteellisen sijainnin, perimän ja kasvuolosuhteiden mukaan.
Kasvit voivat sisältää myös allergisoivia aineita, aiheuttaen esimerkiksi ihottumaa ja etenkin siitepölyallergiasta kärsivien kannattaa olla varovaisia. Lisäksi raskaana olevien kannattaa myös olla tarkkana, sillä joillain kasveilla, kuten esimerkiksi pietaryrtillä (Tanacetum vulgare), on abortoiva vaikutus.

Opi tunnistamaan
Villivihanneksia voi kerätä metsistä, pihoilta ja niityiltä. Tärkeintä on olla varma tunnistuksesta, sillä osalla käyttökasveista on myrkyllisiä tai haitallisia näköislajeja. Muista myös kerätä vain puhtailta alueilta!
Kasvien tunnistamisessa voi käyttää apuna esimerkiksi kasviota tai luontoportin tunnistustyökalua (http://www.luontoportti.com/suomi/fi/tunnistaminen/).

Norjassa villivihannesharrastukseen pääsee parhaiten alkuun osallistumalla ammattilaisten järjestämälle villivihanneskurssille. Esimerkiksi DNT (https://indresunnfjord.dnt.no/aktiviteter/93088/850428/) ja Norges Sopp- og Nyttevekster järjestävät aiheeseen liittyviä kursseja (http://www.soppognyttevekster.no/).

Jokamiehen oikeudella ja kohtuudella
Jokamiehen oikeudet mahdollistavat ruohovartisten kasvien keruun lähes kaikkialta, mutta ei toisten pihoilta tai luonnonsuojelualueilta. Uhanalaiset ja rauhoitetut kasvit pitää jättää kasvupaikoilleen. Norjan punaisen listan kasvit voi tarkistaa esimerkiksi Artsdatabankenista (https://www.artsdatabanken.no/).
Pihkan, jäkälien, mahlan sekä puiden silmujen ja kasvien juurien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Huomioi myös, että kasvien keruu ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa luonnolle tai maanomistajalle! Hyvä nyrkkisääntö on kerätä korkeintaan puolet kasvin maanpäällisestä osasta ja juurista korkeintaan viidesosa. Muistathan myös, että monella luonnonvaraisella kasvilla on lääkinnällisiä vaikutuksia, joten kohtuus kunniaan.

 

Maitohorsma, geitrams (Epilobium angustifolium)
Maitohorsma on yleinen kasvi, jota löytää esimerkiksi pientareilta, taimikoilta ja palopaikoilta. Keväällä kasvin varsia voi käyttää parsan tavoin ja sen kukat sopivat koristeeksi juomiin sekä leivonnaisiin. Nuorista lehdistä taas voi valmistaa muun muassa salaattia ja teetä. Lehdet voi fermentoida eli hiostaa, jolloin teestä saa kitkeryyden pois ja maku jalostuu.

 

Nokkonen, brennesle (Urtica dioica)
Nokkonen on yksi tärkeimpiä ja monikäyttöisimpiä villivihanneksia! Sen ravintosisältö on vertaansa vailla; se sisältää esimerkiksi seitsenkertaisesti enemmän rautaa kuin pinaatti ja paljon muita kivennäisaineita ja vitamiineja, kuten kalsiumia, piitä ja C-vitamiinia. Nokkosen varresta saatavaa kuitua on käytetty köyden ja vaatteiden valmistuksessa, ja nokkosen lehdet sopivat ruoanlaittoon esimerkiksi piirakoihin ja pataruokiin. Nokkosen siemenet ovat kuitenkin niin voimakas superfood, että säännöllisen ja runsaan käytön pelotellaan aiheuttavan naisille parrankasvua ja miehille voimakkaampaa potenssia.

Voikukka, løvetann (Taraxacum officinale)
Voikukka on aivan mahtava kasvi, sillä sitä löytyy todella helposti ja runsain määrin. Voikukasta voi käyttää juuret, lehdet, nuput ja kukat. Juurista tehtyä jauhetta on käytetty pula-aikana kahvin korvikkeena. Nuoria lehtiä voi käyttää salaatteihin, nupuista valmistaa kapriksen tapaisia etikkasäilykkeitä (katso ohje) ja kukista voi tehdä viiniä, limonadia ja siirappia. Paras keino päästä eroon kasvimaan ei-toivotuista voikukista onkin syödä ne!

Väinönputki, kvann (Angelica archangelica)
Väinönputki on Pohjois-Euroopan vanhimpia hyötykasveja. Sen käyttö on ollut suosituinta Norjassa, jossa jo viikingit jalostivat kasvista oman viljelylajikkeensa. Väinönputkesta voi valmistaa muun muassa hilloa, karkkeja ja limonadia. Se sopii voimakkaan makunsa vuoksi myös maustekäyttöön.

 

Reseptejä

Louhisaarenjuoma
2 sitruunaa
4-5 litraa tuoreita/pakastettuja tai 100 g kuivattuja mustaherukan lehtiä (voit myös käyttää esimerkiksi maitohorsman tai voikukan kukkia)
1 kg sokeria
5 l vettä
herneen kokoinen pala hiivaa

1. Pese sitruunat hyvin ja kuori niiden keltainen osa. Poista valkoinen osa ja viipaloi sitruunat.
2. Laita ämpäriin sitruunankuori ja -viipaleet sekä huuhdotut mustaherukan lehdet, sokeri ja kiehuva vesi.
3. Anna juoman jäähtyä kädenlämpöiseksi ja siivilöi sen jälkeen.
4. Liuota hiiva haaleaan vesitilkkaan ja kaada juoman sekaan.
5. Anna juoman käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
6. Pullota juoma ja säilytä sitä viileässä muutama päivä ennen tarjoilua.

Voikukannuppusäilyke
4 dl voikukan nuppuja
2 rkl tai sokeria
2 tl suolaa
3 dl omenaviinietikkaa
merisuolaa keittämiseen

1. Ryöppää voikukannuput suolavedessä parin minuutin ajan.
2. Kaada vesi pois ja jäähdytä nuput nopeasti kylmällä vedellä.
3. Kiehauta kattilassa etikka, sokeri ja suola.
4. Lado jäähtyneet nuput kuumennettuihin lasipurkkeihin ja kaada päälle kuuma etikka-suolaliemi.
5. Anna nuppupikkelssin maustua jääkaapissa vähintään pari päivää. Avaamaton jääkaapissa säilytetty pikkelssi säilyy syötävänä vuoden jos toisenkin. Nam!