Tenojoki ja kalastussopimus

Utsjokelainen kalastaja Jani Guttorm kritisoi sopimusta: «Tenolla lohen hoitoa ei ole toteutettu hyvin. Norja ja Suomi rajoittavat paikallisten kalastusta ja vanhemman sukupolven roskakalan pyyntiä. Halutaan kuitenkin paljon turisteja ja verotuloja, mutta silloin pitäisi tehdä asiat lohen parhaaksi.» (Kuva: Juuli Vänni)

 

Tenojoki on Pohjois-Lapissa ja Ruijassa sijaitseva Suomen ja Norjan rajajoki.

 

Juuli Vänni

 

Suurin osa Tenojoen latvavesistöistä on Suomen puolella ja se laskee Barentsinmereen Norjan puolella. Tenojoesta noin 30% on Suomen puolella ja loput 70% Norjan puolella. Tenojoki on maailman tärkeimpiä Atlantin lohen lisääntymisjokia ja Tornionjoen ohella Suomen merkittävin lohijoki. Lisäksi Tenojoki on maailman monimuotoisin lohijoki, sillä kaikissa lohen asuttamissa sivujoissa, joita on noin 30, esiintyy perinnöllisesti erilaistunut lohikanta ja isoimmissa sivujoissa useita. Tenojoen vesistöön ei istuteta kaloja ja sitä ei ole valjastettu energiantuotantoon, mikä tekee siitä harvinaisen luonnontilaisen joen Suomessa.

Tenojoen lohikantoja on tutkittu ja seurattu 1970-luvulta lähtien. Tenojoen ekologisen merkittävyyden vuoksi tutkimuksiin ja seurantaan velvoittavat kansainvälisen sopimukset. Kalakantojen seurannan ja -tilan perusteella Norja ja Suomi sopivat yhdessä rajajoen kalastuskiintiöistä. Kalastuskiintiöistä päättämiseen vaikuttaa lohipopulaatiosta huolehtimisen lisäksi paineet lohikannan kalastukselle, sillä kalasaaliilla ja vapaa-ajan kalastuksella on suuri taloudellinen merkitys Tenon alueella. Lisäksi kiintiöihin vaikuttavat alueen alkuperäiskansan oikeudet ja perinteet, vaikkakin saamelaiset eivät ole päätöksenteossa mukana.

Vuonna 2016 Suomi ja Norja sopi uusista kalastuksen rajoituksista, joiden tavoitteena on kasvattaa lohen kutukantojen kokoa. Uusi sopimus tuli voimaan kesän 2017 kalastuskaudelle. Uuden sopimuksen tarpeellisuuden taustalla ovat kalastusseurannat, joiden mukaan lohisaaliiden huiput toistuvat tavallisesti 8-9 vuoden välein, mutta edellisten huippuvuosien jälkeen (2000-2003) saaliit ovat jääneet merkittävästi vähäisemmiksi ja syklejä ei ole enää havaittavissa. Tämän lisäksi saaliskalojen koko on pienentynyt ja isojen yli 7-kiloisten lohien määrä on vähentynyt. Osa Tenon lohikannoista on kuitenkin hyvässä kunnossa, mutta heikossa tilassa oleviin lohikantoihin kohdistuva sekakantakalastus uhkaa Tenon lohikannan monimuotoisuutta. Kalastuksen lisäksi Norjan kassilohituotannon karkulaiset ja niiden levittämä Gyrodactylus salaris -loinen luovat uhkia Tenon lohikannalle.

Lohikantoja seurataan ja tutkitaan usealla eri menetelmällä; videolaskennat Utsjoessa ja Laksjohkassa, kutulohilaskennat pintasukeltamalla pienissä sivujoissa, poikastiheyksien sähkökoekalastukset, kalastus- ja saalistilastoinnit, ikä- ja kokoanalyysit suomunäytteistä sekä geneettiset analyysit. Tämän lisäksi kesällä 2018 Tenojoen pääuomaan nousevien lohien määrää aloitettiin seuraamaan kaikuluotaamalla.

Tenon lohikannoilla on suuri merkitys paikallisille asukkaille, jotka pyytävät lohta niin perinteisillä verkkopyydyksillä ja padoilla kuin vapavälineilläkin. Tenojoki on myös suosittu virkistyskalastuskohde ja merkittävä tulonlähde kalastusturismista tulonlähteensä saaville ohjelmapalveluyrityksille, sillä vuosittain Tenojoella vierailee tuhansia kalastusmatkailijoita.
Sopimus oli jo ennen voimaantuloaan kiistelty ja esimerkiksi saamelaiset vastustivat voimakkaasti uusia kalastusrajoituksia. Kaksi osakaskuntaa jopa kielsi seurantatutkimuksen alueillaan sopimuksen jälkeisenä kesänä. Kahden kalastuskauden jälkeen tilanne näyttää siltä, että sekä paikalliset, että turistit ovat tyytymättömiä, sillä kalastuslupien myynnin vähentymisen lisäksi uudet lupakäytännöt ovat hankaloittaneet kalastusmatkojen suunnittelua.

Kaksi kalastuskautta uuden sopimuksen jälkeen

Uusi sopimus on rajoittanut monin eri muutoksin kalastusta Tenolla. Esimerkiksi kalastuskausi on lyhentynyt, verkkojen ja veneiden määrää on vähennetty ja lupia on vähemmän tarjolla molemmissa maissa. Lupakäytäntö on myös muuttunut ja sen seurauksena moni luvista on jäänyt käyttämättä, kun lupia on hankittu varalle ja näin osa kalastajista on jäänyt vaille lupaa. Kalastajamäärä on vähentynyt radikaalisti ja 2017 kalastajien määrä oli noin 70 prosenttia pienempi kuin aiempina vuosina. Kalastajakadosta ovat kärsineet kalastajien lisäksi yritykset ja kunnat, jotka saavat tuloja kalastusturismista.

Lisäksi saamelaisten perinteet ovat kärsineet uusista rajoituksista, sillä ajoverkkokalastusta ja patoamista, sekä ulkopaikkakuntalaisten saamelaisten kalastusoikeuksia on rajoitettu. Kalastajakadon lisäksi myös kalasaaliit ovat pienentyneet uuden sopimuksen jälkeen. 2017 ja 2018 historiallisen pieniin kalasaaliisiin ei kuitenkaan ole syynä ainoastaan uudet kalastusrajoitukset vaan myös sääolosuhteet, kuten voimakkaat virtaamat 2017 ja kuivuus 2018.

Vuodesta 2017 alkaen saaliiden ilmoittaminen tuli pakolliseksi. Saalisrekisterin ylläpidosta vastaa Suomessa Luonnonvarakeskus yhteistyössä paikallisen kalatalousalueen ja Lapin ELY-keskuksen kanssa. Norjassa Tenon saalisseurannasta vastaa paikallinen Tenojoen kalastusoikeudellisten kalastajien yhdistys, Tanavassdragets fiskeforvaltning (TF). Norjassa lohisaaliiden ilmoittaminen on ollut jo pitkään pakollista. Kesän 2019 luvat tulevat myyntiin huhtikuussa. Luvanmyynti siirtyy ensi kesänä paikallisille kalatalousalueelle.

Norjan luvat: tana.lakseelv.no
Suomen luvat: tenonkalaluvat.fi