Etelä-Norjan kväänin seura

Hardt arbeid med språket betaler seg. (Foto: Nils-Einar Ørnebakk)

 

Liitto tuulessa.

 

Arne Hauge
arne@ruijan-kaiku.no

 

Nils-Einar Ørnebakk; ole hyvä ja kerro meille vähän Kvääni Østlandissa ympäri. Mitä tet tehdä, mitä tet haluat saavuttaa, kuinka monta jäsentä sinulla oon. Sellaisia​​asioita?

– Etelä-Norjan kvääniseura, rujaksi se oon Kven Østlandet. Olema Norjan melkein kaikein isoin kvääniseura, olema yli sata jäsäeniä nyt. Me olema aktiivisia, meilla oon kväänin jumalapalvelukset kerran vuodessa, meilla oon kieli kafea kuitenki kierran kuukaudessa. Meilla oon sitten – niemi oon ruijaksi ”åpne møter” – ja sinne tulle meille foredragit. Nyt syksyllä tullee Einar Niemi meille, ja puhu tästä Telemarksforsknings rapportista. Ja sitte muitaki tapattumuksia. Meilla oon se ”Styreweb” ja silla meillä oon kontakti jäsenittenkans. Met voime lähättää tietoja että nyt meilla oon jotaki taphatuma tai jotaki informatio, että me löytymme täälä, ette emmä ole hävineet.

Kvääni Østlandissa oon aktivinen, ehkä aktiivisempi kuin useimmat muut paikalliset yhtistykset Ruijan Kvääniliittossa. Tunnet sie että se oon oikhein kuvaus todellisuudesta?

– Joo, se voi hyvin olla ette se oon näin. Nyt en tiettä kaiki mita tapahtuu näissä toisissa seuroissa, ollema yritänet lukeja mita löytyy, ei kaikki olle laittaanet ”årsmeldingit” että paari kolme joka tuli esile, mutta mie uskon ette kaikki yritä parhasta mitä net ossavat. Meillä oon tärkea asia että taistela tätä kväänin asia, että informeerata ihmisiä ja löyttää uusia tietoja mitä oon interesantti ja menne kaikkile että tämä kvääni-asia kehittyy.

Millaista oon olla kvääni, ja johtaja tarkeän yhdistyksen?

– No, ensin että olen kvääni, mulle oon hyvä tunnelmaa siitä, mie olen ylpeä ette olen kvääni. Ja sitte, oon johtaminen – jo kyllä joku häättyy olla johtaajaki, että ei sen kummempa olekan.

Mie olen kuullut kysymysta ei-kväänilaiset että mita viitsi oon, suojella kvääni kieli ja kultuuri. Norjassa oon saamelaisia, ja että se riittää. Mikä oon sinun kommentti tähän?

– No niin, että meillä oon se vanha kväänin kulttuuri, sen pitä säilyytä, ja se kieli, se oon kaikista tärkein. Se oon se pääasia. Kvääni on yhtä arvokas kuin Norjan kieli ja net toiset minoriteeti kielet Norjassa.

– Miksi sie olet niin hyvä puhumaan kvääni kieli?

– No kiitos siitä, mie olen kuulut tätä kieltä, syntysista asti, että pappa ei ossaanut Ruija, se puhui aina kvääniä. Ja mie vastasin sitte Norjaksi hälle. Että se oon se pohja, mulla oon hyvä pojan kotoa. Ja sitte, se oon kehettety että sen oon tullut niin ko se oon nyt.

Mikä oon sinun neuvot niille, jotka haluavat saada «kielellinen lihaa luurankoon», meina oppia kvääni?

– Ensin pittääis olla interessi oppia kväänin kieltä, se olis ollut kaikista tärkein, ja sitte jos sulla olis jonkukans joka jo osaa tätä kieltä entiseltä, olla sen kans että pääsis puhumaan. Se oon, jos omasta puolesta voi muistela yksi asia; mulla se kieli oli kuolemassa ja mie ostin sitte Suomalainen filmi, ja laiton tekstit pääle, ja sillä laila mie otin sen kielen takasin, omalle elämälle.

Mita sie uskot kvääni ympäri, luuletko että kultuuri ja kieli pärjätä?

Kyllä mulla vähän toivoija vielä löyttyy, mutta jotaki hättyy tapahtuua, ja äkkiä. Ko mie ollen ollut kväänin mööttissä, ei sielä kyllä ole monta joka ossa tätä vanha kieltä, jos yksikhään. Yhtä ja toista sanna tietenki, mutta ei praatata. Ihmiset joka saattaa kieltä vanhenee, ei niitä nuoria löyttyy täälä. Se kulttuuri joka ei ole materiaalinen, onneksi semmosta löytty paljon, ja uusia tulle.

Meän materiaalinen vanha kulttuuri, mitä siittä vielä löyttyy, jääpiko se kvääniksi?

Huonolta se näyttää. Mulla oon semmonen ymmärrys ette kväänin materiaalinen kulttuuri suojaminen viranomaisile ei ole tärkeä. Esimerkiksi kultuurilaki suoja vain vaha kväänin huonetta jos huonen ikä oon vanhempiko vuodesta 1537. Muistelukset missä vanhat kväänin kulttuurinmuistoja onn jäänyt saamelaisile, oon liika.