– Jeg trodde at det kvenske ikke gjaldt meg, sier Laila Lanes som har forsket på de kvenske slektene i Lyngen. – Hvorfor ble kvenene i Lyngen registrert som «lappefolk» etter hvert? Det er et av spørsmålene jeg ikke har funnet svar på, sier hun. KUVAT: LIISA KOIVULEHTO
.
Pari vuotta aikkaa Laila Lanes alkoi tekemhään tutkiivaa journalismii vappaa-aikanaki: Hän alkoi hakemhaan Yykeän kväänihistooriita.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
– Lapsena mie olin kuulu ette meilä oon oldefaari joka nimi oli Aho. Mutta se toppasi siiheen eikä siitä koskhaan muisteltu sen enempää, Laila Lanes alkkaa.
Hän syntyi Yykeän Vuosvankassa ja oon asunu ja työtely Tromssassa vuodesta 1987.
– Minun intressi Yykeän kväänihistoorihaan lähti ko mie olin vuona 2012 tekemässä NRK-programmia «Min barndoms sang» missä Inger Birkelund muistelee omista juurista. Se herätti minussaki halun hakkeet ommii juurii.
Paaskiviikola hän muisteli tästä Yykeässä, Omasvuonossa, Kaivuonossa ja Raisissa.
– Mie kävin kouluu muutaman vuuen Vesterålissa. Sielä koulussa tutkitthiin ja opetetthiin paikalishistooriita, mutta täälä Yykeässä ei.
Saamelaiset alethiin nousta voimakkaasti 1980-luvula. Yykeässäki monet hoksatthiin ette heän suvussa oon ollu saamenkielissii ja ihmiset kirjoitetthiin ittensä saamemanttaalhiin.
– Mieki kirjoitin itteni saamemanttaalhiin vaikka se ei tuntunu aivan oikkeelta. Kyllä se oli puhet kvääniistäki mutta se ei silloin koskettannu minnuu, Laila Lanes muistelee.
Kauvosaari
Laila Lanes muistelee ette vuona 2013 hän kuuli vähän sattumalla Kväänimaayhistyksen reissusta Tornionlakshoon. Hän lähti kattomhaan mitä sieltä saattais löyttyyt.
– Met kävimä muun muvassa Kauvosaaressa ja mie olen melkein sikkari ette yksi minun esi-isä, Hans Hansen Kavosar tuli sieltä. Dokumentissa seisoo ette hän tuli Ruijhaan vuona 1772 ja ette hän «.. kom fra Qvænland..»
Kotona hän alkoi lukemhaan kaikkee mitä oon kirjoitettu kainulaisista ylheisesti ja eriliikaisesti Yykeänvuonon kainulaisasutuksesta. Hän alkoi Ottarin muisteluksesta 800-luvulta ja saagalitteratuurista.
– Sielä muistelhaan kainulaisten riikistä. Kuka se saattais muistela mikä se oli ja miksi ja kunka se katosi? hän kyssyy.
Majori Peter Schnitlerin rajaeksaminasuuniprotokollissa (1742–1745) muistelhaan sen aijan väjestöstä ja heän asumapaikoista. Toinen dokumentti, «Generaljordebok», näyttää ette kainulaiset viljothiin eniten maata Yykeässä.
– Sen näyttää kans ette kväänit asuthiin ympäri koko vuonoo ja ko mie olen kattonu näitä Yykeän kväänisukkui tarkemin, mie näjen ette mie olen sukkuu melkkein joka kolmanele heistä!
Kieli vaihtui saameksi
Joissaki 1800-luvun väjestönräknäyksissa lukkee että ihmiset oon «kvænsk» ja joissaki ette «finsk».
– Mutta 1865 väjestönräknäyksessä oon merkitty ette samat perheet oon nyt «lappefolk». Miksi se oon tehty niin? Miksi het vaihetthiin kielen? Vai tehtiinkö het niin? Tämä oon yksi kysymyksistä mihiin mie en ole vielä löytäny vastausta. Ihmiset oon puhunheet monta kieltä. Tätä häytyis tutkiit enämen, Laila Lanes toteaa.
Alamäki alkoi 1936
Solhovin rakenethiin vuona 1910. Sielä opetetthiin tyhä ruijaa ja ruijalaissii tappoi ja kulttuurii.
Lanes meinaa ette kväänit jouđuthiin kovan prässin alle ja heitä painetthiin kovasti. Kväänin kieltä ja kainulaista ja suomalaista alkupörrää alethiin pittäät negatiivisena.
– Se oli sikkaristi helpompi valita ette sie alat ruijalaiseksi. Solhov oon suuriin syy ette kainun ja suomen kielet hävithiin Yykeästä ennen ko muuvalta Yykeänvuonon ympäriltä, hän meinaa.
– 1930-luvula ja sen jälkhiin kainulaiset esitetthiin ruijalaisessa litteratuurissa oikkein ilkkeinä ihmisinä. Viranomaiset oon tehnheet hyvin vähän tämän kuvan muuttamiseksi. Monet saathiin siitä negatiivisen omakuvan.
Hän meinaa ette tämä painoi jäljet kaikkhiin pohjaisnorjalaishiin.
– Se ei ole kumma ette pohjaisnorjalaiset tunnethiin ittensä vähempiarvoisiksi ko het muutethiin sođan jälkhiin etelhään opiskelemhaan ja työhöön, hän huomauttaa.
Uusi aika
Hän oon kans alkanu opiskelemhaan kainun kieltä Tromssan universiteetissä.
– Miksi sie alat opettelemhaan jotaki kieltä mitä sinun esivanhiimat puhuthiin monta sukupolvee sitte? Lanes kyssyy ja vastaa itte:
– Se oon hyvä sinun aivoile!
– Ajattele, met saattaisimma olla kolmikieliset! Ko kielen hävitetthiin, met menetimmä samala kulttuurin kirjaavat färit! Niinko nimet – minun sukutaulusta löyttyy esimerkiksi ainaki 18 Peder Pedersennii…
Laila Lanes toivoo ette Ruijan viranomaiset autettais kainulaissii nousemhaan joka tasala.
– Se oon muutampi hyvä merkki, esimerkiksi ette kommuunit julistetthaan ittensä kolmikielisiksi.
Laila Kristin Johansen osti kaksi Surunmaan cd-plaattaa. – Mie ymmärän vähän suomee ko minun äiti oli Saarenpäästä. Mutta hän ei halunu ette met oppisimma suomee, Johansen murettii.
Viktor Fors Mäntyranta ja Anders Fischer eli bändi Surunmaa pelatthiin Paaskiviikolla Yykeässä ja Kieruassa. Heän tulleeva prosjekti oon kruuvilaulut.
Trackbacks/Pingbacks