Seskarön leirilä iloithiin

 

Neljekymmentä kläppiä ja nuorta ja kolmekymmentä raavasta leikithiin ja poristhiin meänkieltä ja suomea juulikuussa Seskarön leirilä.

Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no

Väkeä oli Suomesta, Ruottista ja Norjasta ja yksi peret oli Hollanistaki.
–  Se oon hauska nähä ette meänkieli ja meän identiteetti oon semmoinen asia mikä ei ole tyhä tässä Tornionlaksossa vaan meän kansa oon isompi kansa ko mitä tässä rajala, ja että meänkieli ei ole tyhä joku kumma kieli Ruottissa, Daniel Särkijärvi Meän kulttuurikehto-Vår kulturvagga yhistyksestä sannoo.
Leirilä oon iso kartta mihiin jokhainen saattaa merkitä neulala sen paikan mistä hän tullee tai mikä oon hänele muuten tähelinen.
Neljen päivän aikana oli monenlaista aktiviteettia, sisälä ja ulkona: tanssia ja muuta liikettä, musiikkia, muisteluksia eli historiaa, färiä sekä ruokakulttuuria.
Punanen lanka kaikessa oon identiteetti ja sen vahvistaminen.

– Meän tavoite oon ette saama ilon meän kielen ja suomen kulttuurista.  Vaikka kielen oppiminen ei ole pääasia, se näkkee ette kläpilä oon iso halu oppia kieltäki, Särkijärvi muistelee.

Liikettä
Tanssiversthaan jälkhiin oli Aukkee seene. Tehtäävänä oli hakea ommaa identiteettiä  kolmen liikheen avula ja käyttää meänkieltä eli suomea.

– Jokhainen joka oli seenilä sai suomalaisen karamellin. Kläpit alethiin hunteeraamhaan ette mitä het saatettais esittää. Met saima nähhä esimerkiksi kuperkeikan meänkielelä ja kuperkeikan suomeksi. Sielä oli monta vahvaa esitystä.
Tove Reibo opetti kainulaissii lauluja ja laululeikkejä. Bengt Aili kävi muistelemassa Tornionlakson historiasta ja kulttuurista.
– Kunka net kläpit jaksethiin kuunela semmoista?
– No hän oli meän Salainen Vieras ja hänelä oli mukana vanha kartta missä oon monsteria ja sehän oli kläpistä jännittäävää. Hän oon hyvä selittämhään ja kauvan net kläpit jaksoit kuunela mutta tietysti lopuksi se alkoi tulla muurhaisia housuihiin!

Aartheita
Mettässä oli reitti missä kuljethiin rastilta rastile. Rastila oli meänkielisiä lappuja missä luki missä seuraava paikka oon. Eri ikäisile oli erilaiset laput, nuoremille helpomat.
Leipää leivothiin ja saunavihtat eli vastat tehthiin. Ja hajethiin aarteita. Aaret oli jokhaisele oma pieni kirves!
– Yksi mies sanoi minule ette nyt sie tehit väärin ja ette sole ko tilata ambulanssin. Mutta kläpit ymmärrethään ette met luotama heihiin ja ette se pittää varoa. Ja ette jos sie tärvelet ittesi, kirvheen otethaan sinulta pois.  Ja sehän meni oikhein hyvin, Daniel Särkijärvi praamaa.

Leirin järjestethiin nyt neljenen kerran. Haltin kväänikulttuurikeskus oon prosjektin norjalainen aktööri. Norjan puolela järjestethään viikonloppuleirin marsikuussa eli juunikuussa.
– Monet vanhiimista kläpistä oon olheet mukana jo monta vuotta ja het oon kerinheet jo tutustumhaan. Se oon hauska ko näkkee tuloksia! Jatkama tätä ja ensi vuona järjestämmä uuen leirin, Särkijärvi luppaa.