Piirustus: Wilfred Hildonen

 

«Kvenske forskere er smarte dyr.» Ruijan Kaikus leder for april.

 

Kvensk oversettelse av Eira Söderholm

 

Snakker vi bortblåste greier?

Stadig flere driver og forsker på oss kvener, og i mars møttes de til seminar i Alta. Vi rakk å stikke innom, og det vi uvanlig sjelden hørte noen nevne, var penger.

Noe som er pussig fordi det er med forskningsmidler som med midler til sykehus, det blir aldri nok. Og skulle det likevel bli nok, finner man opp noe mer å forske på. Vi tror det forklarer noe av mangelen på misnøye. Presis nå, anno april 2026, har de til salt på biffen. Ergo, fordi det virker å dale daler, har det kvenske forskningsfeltet eksplosivt ekspansjonsrom.

Så spørs det om det vil hjelpe med stadig mer. Eller om det blir med kvensk forskning som med norsk lakseforskning, hvor antall doktorgrader er omvendt proporsjonalt med størrelsen på bestanden.

Tradisjonelt er forskere skeptiske til akutte krav om samtidslig relevans og resultat. Det gir en type ytre føring som i teorien kan være i veien for fri og uavhengig forskning. Det gir også en type ytre føring som i praksis er egnet til å stikke kjepper i hjulene for planen om å raske med seg forskningsmidlene sine og haste inn på kontoret. Slamre igjen døra påhengt en gul lapp med teksten «Borte på feltarbeid. Neppe tilbake.» Er det noe forskere liker, så er det å forske i fred. Uten mas og andre studenter, artikulert som «undervisningsplikt og forskningsfri.»

Men kvenske forskere er smarte dyr. De krummer nakken mot den kvenske vind og står han av. De skjønner at når pengesekken er påsatt et så til de grader bebrølt mandat som kvensk revitalisering, nu og for faen, så må man opp i ringene. I hvert fall for ei stund.

For øyeblikket er det penger i fleng og frisk medvind for kvensk forskning. Hva så med oss her ute, kvener flest? Beklager, men det er nokså motløse greier. Verre, planen om å blende oss med et enestående Soria Moria vil garantert strande. Vi ser noe som bare minner om en slags akademisk endestasjon, abstrakt i det fjerne og omgitt av gjerrig ørken.

Med andre ord fare for forsker-folk utakt i form av selvtilfreds indre idyllisering av en til dels håpløs ytre situasjon. På seminaret fikk i hvert fall vi et innvendig bilde verken av kvensk vind eller annen type framdrift, men av et presist hensatt musehjul med full fest inni og kø på utsiden.

Forsker eller folk, den kvenske revitaliseringen blir et langvarig slit hvordan man enn snur og vender på det. Svaret er at det fins ingen lettvinte svar. Det fins bare et stille håp om ekte tålmodighet og seig vilje til ærlig arbeid. Stå løpet alle hen alle.

Skulder ved skulder i åpent lende, enten man er fattig amatør eller rik amanuensis.

 

Puhumako eđesmenheistä assiista?

Aina enämen väkkee hommailee tutkimassa meitä kväänii, ja marsikuussa net kokkoonuthiin seminaarhiin Alattiohoon. Met tehimä mukan paikale, ja rahat oli se mistä kuulima merkilisen harvakselthaan.

Se kyllä oon kumalinen ko tutkimusrahoitten kans oon niin ko siukhuusirahoittenki kans, sitä ei ole koskhaan nokko. Ja jos siinä käviski siihen laihiin ette niitä oliski nokko, se tasan hoksathaan jotaki uutta tutkittavvaa. Se selittää osan tytymättömyyđen poissaolosta. Justhiin nyt, vuođen 2026 aprilikuussa, niilä oon panna suolaaki käristyksheen. Ergo, ko näyttää ette taaleriita puttoilee, se kväänitutkimus päässee kassuumhaan räjättämällä.

Kyssyyt saattaaki mitä se auttaa ette alituisheen tullee lissää. Vain menneekö se kväänitutkimuksen kans samhaan laihiin ko lohentutkimuksen kans, missä tohtoriitten määrä oon kääntheisessä suhtheessa lohhiin määrhään.

Tutkiijat oon ylheensä pitänheet huonona jos tutkimukselta vaađithaan ette sillä oon aijantasaista relevanssii ja ette siitä saađhaan heti tuloksii. Se tunttuu ulkkookäsin ohjaamiselta mikä kuitenki teoriassa saattaa haitata vapaata ja riippumatonta tutkimusta. Se tunttuu kans semmoiselta ulkkookäsin ohjaamiselta mikä saattaa panna keppii pyöriin välhiin ko meininkinnä oon hopusti näpätä tutkimusrahat myötänsä ja rukattaat konttuurhiinsa. Paiskata kiini oven ja panna siihen keltaisen ”kenttätöissä”-lapun. Jos tutkiijat jostaki tykkäävä, se se oon saađa tutkiit rauhassa. Ilman melutta ja mölyttä ja muitta studentiitta, semmoista mitä käskethään sanoila ”opetusvelvolisuus” ja ”tutkimisvapaa”.

Mutta kväänitutkiijat oon hoksaavaiset luontokappalheet. Net köyristäävät sölkänsä ja puskeevat kväänituulta vasthaan ja pärjäävät sen. Net ymmärttäävät ette ko  sahasäkkhiin oon upotettu niin kova mandaatti ko kväänin revitaliseeraaminen, se nyt, piru viekhöön, nyt se kyllä häyttyy astuut rinkhiin. Kuitenki vähäksi aikkaa.

Tällä hetkelä kväänitutkimus oon myötäisessä ja ilma sakkeena rahhaa. Mutta kunka se oon meiđän muitten kans, enniimiitten kvääniin kans? Valitan, mutta melkheisen kehnolta näyttää. Ja hullumasti, plaana häikäistä meiđät loistaavan ihanalla Soria Morialla tullee aivan sikkaristi epäonnistumhaan. Met näjemä tyhä jotaki mikä muistuttaa yhđenlaista akateemista viimistoppii, semmoista mikä häämöttää kaukaisuuđessa ja minkä ympäri levvii ruuhoton ja auttiin maa.

Toisin sannoin se oon olemassa vaara ette tutkiijoitten ja tavalisten ihmisten askelmerkit sekkainttuuvat siihen laihiin ette toishaala olhaan ittetytyväiset omassa idylissä ja toishaala tila näyttää osin toivottomalta. Emmä kuitenkhaan saanheet seminaarissa tunnetta sen enämppää kväänituulesta ko muustakhaan eđistyksestä, mutta prikulheen oornatusta hiirenpyörästä missä sisäpuolela oon lihavat piđot ja ulkopuolela ihmisraito ođottamassa ommaa vuoroo.

Mutta olipa sitte tutkiijoita eli muuta väkkee, kväänin revitaliseeraaminen oon pitkävetoinen raađanta käänteli sitä niin eli nuoin. Vastaus oon ette helppoo vastausta ei ole olemassakhaan. Ainua mitä oon olemassa, oon hiljainen toivet tođelisesta kärsivällisyyđestä ja sitkee halu rehelisheen työhön. Ette voimat piissaavat koko pitkän matkan.

Kylki kyljessä aukkeimella maala, niin köyhät amatöörit ko rikkhaat amanuensitki.