Innostus ja aktiivisuus pääosassa oppitunneilla

Suomi-koulussa oppilaita rohkaistamaan käyttämään suomen kieltä itsenäisesti – myös kodin ja oppituntien ulkopuolella.   

Karoliina Huhtanen

Iloinen, suomenkielinen puheensorina kuuluu Skøyenin koululla Oslossa. On lauantai, ja Suomi-koulun oppilaat istahtavat pulpetteihin. 10–15-vuotiaiden ryhmässä oppitunti alkaa kirjaesitelmillä. Oppilaat kertovat vuorotellen lempiteoksistaan luokan edessä. Mukaan mahtuvat suomalaissuosikit Koirien Kalevala ja Risto Räppääjä.

Suomi-koulussa ei olla tuppisuina, vaan tunneilla puhutaan paljon, pidetään pieniä esitelmiä sekä tehdään pari- ja ryhmätöitä.

– Näin kannustetaan oppilaita paitsi tutustumaan toisiinsa, myös käyttämään suomen kieltä kodin ulkopuolella ja keskustelemaan eri teemoista, kertoo opettaja Erika Lauri.

Esitelmien jälkeen siirrytään tehtävien pariin. Opettaja Erika Lauri ja apuopettaja Susana Pro Koivisto kiertelevät luokassa auttamassa oppilaita.

Oslon Suomi-koulu kokoontuu noin kahdesti kuussa. Kaikkiaan musiikkileikkikoulussa käy 31 ja Suomi-koulussa 44 oppilasta. Toiminta rahoitetaan lukukausimaksuilla sekä Suomen valtiolta saadulla tuella.

– Muskari on aina täynnä, mutta isompien ryhmässä on usein tilaa. Mukaan saa tulla kesken lukuvuodenkin, kertoo Maarit Tyrjy, yksi koulun aktiiveista.

 

Kieli vaihtuu, juttu jatkuu

Suomi-koulun opetuksessa etusijalla ovat suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin perusasiat ja kulmakivet kuten esimerkiksi suomalaiset juhlapäivät.  Opettaja Erika Laurin mukaan Suomi-koulun tärkein tehtävä  on herättää kiinnostusta ja luoda oppilaille positiivinen mielikuva Suomesta ja suomen kielestä.

– Tavoitteena on myös auttaa oppilaita oppimaan uusia asioita sekä lisätä heidän kiinnostustaan suomen kieleen ja kulttuuriin. Lisäksi haluamme rohkaista itsenäiseen kielenkäyttöön myös Suomi-koulun ulkopuolella.

Oppitunneilla lapset käyttävät kieltä rohkeasti. Lauri kertoo, että lasten luova tapa käyttää kieltä jaksaa yllättää.

– Hauskaa tarinaa kertoessa hypitään norjasta suomeen ja takaisin norjaan, eikä juttu katkea hetkeksikään – vaikka me opettajat välillä muistuttelemmekin, että mitäs kieltä täällä Suomi-koulussa tulisikaan puhua, opettaja kertoo.

Taukojumppa virkistää

Suomi-koulussa tuntien sisältö muokataan opetussuunnitelman sekä oppilaiden ja opettajankin kiinnostuksen mukaan.

– Ohjelmassa on tänä syksynä ollut paljon kielioppia ja kulttuuria. Suomi-koulussa on tarkoitus käyttää ja oppia suomen kieltä ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin mukavassa yhteishengessä ja rennoissa tunnelmissa, Lauri kertoo.

Koulussa ei istuta vain pulpetissa, vaan välillä noustaan ylös ja lausutaan ryhmässä loruja. Kaikki osallistuvat aktiivisesti. Myös taululle oppilaat menevät innokkaasti kirjoittamaan vastauksia. Vaihtelevat tehtävät pitävät yllä mielenkiinnon.

– Välillä piirretään vaikkapa Seitsemän veljeksen hahmoja, pelataan Aliasta suomeksi ja leikitään hassuja loruleikkejä. Jos pulpetissa istuminen alkaa puuduttaa, harjoitetaan taukojumppaa, Lauri sanoo.

Koulunkäynnistä pyritetään tekemään motivoivaa mukavien tehtävien ja positiivisten kokemusten avulla. Pelkkää hauskanpitoa opiskelu ei kuitenkaan ole.

– Tunneilla pyritään tietotaidon lisäämiseen tavallisen koulun tapaan, ja siksi Suomi-koulussakin tehtävät tehdään huollella ja läksyt tarkistetaan, Lauri kertoo.

 

Kaveri apuna tarvittaessa

Suomi-koulussa oppilailla on hyvin erilaiset lähtökohdat suomen opiskeluun. Osan kotikieli on suomi, ja kielitaito on vahva. Jotkut käyttävät kolmea kieltä arjessaan, ja suomi on kielistä se heikoin. Tasoeroja tasataan muun muassa kielitaidon mukaan räätälöidyillä tehtävillä.

– Pienehköt ryhmäkoot mahdollistavat sen, että opettaja ja apuopettaja neuvovat tarvittaessa henkilökohtaisesti. Oppilaat auttavat reippaasti toisiaan tarpeen vaatiessa, Erika Lauri kertoo.

Hänen mukaansa haasteellisinta Suomi-koulun opettajan työssä onkin juuri tehtävien ja muun sisällön eriyttäminen, jotta kaikille oppilaille löytyisi oikean tasoista ja siten motivoivaa tehtävää.

– Oppilaat kertovat reippaasti, ovatko tehtävät liian helppoja vai liian vaikeita. Myös apuopettajan läsnäolo tunneilla on kullanarvoista, Lauri sanoo.

 

Kielioppia ja Kalevalaa

Puolitoistatuntinen opetuskerta lähestyy loppuaan, joten on aika kysyä oppilailta, mikä suomenkielen opiskelussa on mukavinta. Kädet singahtavat ilmaan.

– Kielioppi on kivointa, kuullaan monen suusta.

– Kalevala, sanoo yksi pojista.

Monet oppilaista kertovat puhuvansa suomea kotonaan ja tietysti sukulaistensa kanssa Suomen-matkoilla. Toimittajankin  kysymyksiin he vastaavat rohkeasti suomeksi.

Oppilaiden innostus on ollut myönteinen yllätys opettajille. Lauantaikoulun kokoontumiset eivät maistu pakkopullalta.

– Eniten on yllättänyt se, kuinka innokkaita oppilaat ovat ja kuinka paljon he ovat yhteydessä Suomessa oleviin sukulaisiin ja ystäviin. Hämmästyn myös sitä, kuinka kiinnostuneita toiset ovat esimerkiksi Suomen historiasta ja maantiedosta, kertoo apuopettaja Susana Pro Koivisto.

Erika Laurin mukaan palkitsevinta on nähdä oppilaiden into ja motivaatio tehtävien tekemiseen ja suomen kielen käyttämiseen.

– Oppilaat osallistuvat innokkaasti toimintaan lauantaista toiseen ja ovat tunnilla erittäin aktiivisia, kysyvät ja kyseenalaistavat. Mahtavaa on myös huomata oppilaiden kasvoilta oppimisen ja osallistumisen ilo – koulussa voi todellakin olla hauskaa, Lauri iloitsee.