Leena Niiranen skriver i dette innlegget at språklig revitalisering er svært tidkrevende og vanskelig arbeid. (Illustrasjonsfoto: Liisa Koivulehto)

 

Kronikk av Leena Niiranen, professor i finsk språkvitenskap ved Universitetet i Tromsø – Norges arktiske universitet.

 

Monta vuotta sitte mie kohattelin yhen tutkii-   jan Uuvesta-Seelannista. Met juttelimma kielen revitaliseeraamisen ympäri. Uuvessa-Seelannissa oon jo kauan revitaliseerattu maorin kieltä, ja se oonki yks esimerkki siitä, ette kielen revitaliseeraaminen saattaa onnistuut. Mie muistelin hänele, mitä silloin olthiin tehty kväänin revitaliseeraamisen ympäri. Yhä vielä mie muistan kunka hän melkkein varoitti siitä, ette kielen revitaliseeraaminen vaattii hirmu paljon työtä.

Norjan arktinen universiteetti – UiT oon jo monta vuotta työtely suomen ja kväänin kielen ja kulttuurin opetuksen ja tutkimuksen ympäri. Nyt universiteetissa saattaa studeerata suomen kielen lisäksi kans kväänin kieltä. Kvääni oon jo pitkhään ollu faaki universiteetissa, mutta uutta oon, ette kväänin kielessä saattaa nyt ottaat sekä bachelor- ette masterkraatin. Universiteetissa oon kans tehty oppimateriaalii kväänin kurssiile. Kvääninkielen pohjakursi oon nyt Internetissä ja kaikki, jokka haluthaan, saatethaan käyttäät sitä. Adressi oon kvensk.uit.no.

Suomen kieli oon ollu universiteetissa faakina jo 1970-luvulta asti ja kväänin opinot vuojesta 2006. Kväänin kielen ensimäiselä kurssila oli yli 30 studenttii eli enämpi ko semmoisissa suurissa kielissä ko franska ja tyskä. Viimi vuosina meilä ei kuitenkhaan ennää ole ollu näin monta studenttii.

Saattaa hyvin ymmärttäät, ette ei ole helppo alkkaat studeeraamhaan semmoista pientä kieltä ko kvääni. Moni nuori sikkaristi huntteeraa, saattaisko hän saaha työtä sitte ko oon valmis, jos olis valinu näin spesiaalin faakin. Kielen studeeraamisheen mennee monta vuotta, ja siihen häyttyy ottaat lainan. Saatethaan kans pölätä, ette kvääni oon vaikkee kieli oppiit. Kieliin studeeraaminen ei ole sitä paitti muutissa. Usseet pienet kielifaakit Norjassa oonki lopetettu, ko ei ole löytyny studenttiita, jokka olis halunheet oppiit niitä. Monet tykäthään, ette kaikki pärjäthään engelskan kielelä – miksi sitte häyttyis käyttäät niin kauan aikkaa oppimhaan semmoisen kielen, jota tyhä harvat puhuthaan?

Vaikka kieliin studeeraaminen ei olekhaan muutissa, niin silti moni meinaa ette kielen revitaliseeraaminen oon tärkkee assii. Koko maailmassa tunnethaan tämän fenomeenin, ette nuorekki ihmiset haluthaan ottaat käytthöön kielen, jota ennen puhuthiin perheessä ja suvussa, mutta joka sitte oon vaihtunu toisheen kielheen.

Kväänin kielen revitaliseeraaminenki oon menny etheenpäin sen jälkhiin ko kieli sai minoriteettikielen statuksen vuona 2005. Oon luotu kväänin kirjakielen, oon lisätty kielen opetusta, ainaki jossaki lapset saatethaan jo alkkaat oppimhaan kväänii lastentarhaassa, ja isovanhiimet ja jokku vanhiimetki saatethaan käyttäät kväänin kieltä lapsiin kans. Lauluin ja teatterin avula saatethaan muistela omasta identiteetistä. Monet institusjuunit – niinko Kainun institutti ¬– työtelään kväänin kielen ja kulttuurin ympäri.

Kväänin kieli ja kulttuuri oonki saanu paljon huomiota, ja paljon positiivissii assiita oon tapahtunnu. Mutta yksi vailuu, vaikka se oon tärkkein assii ko haluthaan revitaliseerata kielen. Vain muutampi oon alkanu studeeraamhaan kväänii vakavasti. Mistä hankithaan opettaajat lapsile, jokka nyt opithaan kväänii lastentarhaassa ja jokka kohta alethaan koulhuun? Mistä löyvethään net, jokka työtelhään revitaliseeraamisen ympäri kielisentteriissä ja muissa institusjooniissa? Kaikki minkä oon tehty revitaliseeraamisen ympäri valluu tyhä hiekkhaan, jos juuri kukhaan ei toesti ala työtelemhään ette saattais oppiit kväänin kielen kunnola.

Kielen revitaliseeramisessa oon viimi aikoina puhuttu niistä, jokka oon oppinheet tällaisen kielen vasta ko het oon raavhaat. Raavhaat oppiit kieltä eri laila ko lapset. Näitä oon kuttuttu uusiksi puhhuujiiksi, ja net jokka oon oppin-     heet kielen lapsena kotona, saatethaan   huomata, ette nämä uuvet puhhuujat käytethäänki kieltä toisin ko het. Kväänin puhhuujiissa kans oon jo joitaki semmoissii, jokka oon oppinheet kielen tyhä kurssiila tai universiteetissa. Uuvet puhhuujat oon kans net suomenkieliset, jokka oon oppinheet kväänii ja jokka työtelhään tääpänä esimerkiks revitaliseerauksen ympäri. Oon tärkkee, ette kaikki uskallet- haan käyttäät kväänii, vaikka het ei puhuiskhaan juuri niinko syntypöräiset puhuthaan. Kuitenki ko semmoissii, jokka oon oppinheet kielen omilta vanhemiilta, oon yhä vähemän, kväänin kieli muuttuu vähitellen toiseksi ko se oon ollu varhemin. Mutta näinhän käy kaikile kielile. Kirjakielen kehitys kans muuttaa kieltä, ja jokku meinathaan, ette revitaliseeraaminen oonki uuven kielen tekemistä.

Jokku oon olheet sitä mieltä, ette Tromssan universiteetti oon menettänny studenttiita siksi ko met kans tarjooma opinot kväänin kielessä eikä tyhä suomessa. Met ajattelema, ette molemat kielet oon tärkkeet studeerata Norjassa. Semmoiset kväänit, jokka oon ensin oppinheet suomee, oon kans helposti oppinheet pörästäpäin kväänii. Suomen kieltä ei kenenkhään tarvitte revitaliseeta. Mutta kvääni tarvittee niitä, jokka ossaa suomee, koska suomi oon resurssi kväänin kielele. Oon kans kväänii, jokka haluthaan oppiit suomee ja käyttäät sitä kirjakielenä. Siksi mie piän ette met tarvittemma molemat kielet sekä koulussa ette universiteetissa Norjassa.

Identiteetin rakenus oon tärkkee, mutta kielen revitaliseeraaminen ei sais pysättyyt siihen. Jos kieltä ei opita kunnola, niin silloin helposti puhuthaan tyhä norjaa, vaikka saatethaan käyttäät joitaki fraasii ja sannoi kvääniksi, ko se ilmituopi identiteettii. Tämäki oon hyvä, mutta se ei riitä. Lisäksi tarvithaan niitä, jokka studeeraa kväänii niin paljon, ette het saatethaan olla kväänin opettajiita ja kielen käyttäjiitä. Kielen studeeraamisheen mennee paljon aikkaa ja energiaa. Mie ajattelen ussein, mitä tuo tutkiija Uuvesta Seelannista muisteli: kielen revitaliseeraminen oon hirmu vaativa homma.