Spire sped visner uten folk til å vanne. (Piirustus: Wilfred Hildonen)

 

«Uten snev av skrivekløe sier vi nølende ja.» Ruijan Kaiku med kommentar om troen på et Kvensk skribentlag. Kvensk oversettelse lengre ned.

 

Oversatt til kvensk av Eira Söderholm

 

Skriften på veggen?

Kvensk forfatterforening. Frøet ble sådd for lenge siden, spørsmålet er om foreningsknollen i den fruktbare forfatterjord stadig er for liten til å høstes. Kort sagt eksistensen av penneføre folk nok til å fylle et minimum av ei medlemsliste.

Uten snev av skrivekløe sier vi nølende ja. Forutsatt stødige ildsjeler som tar initiativ og lederverv, samt opptakskriterier som åpner for alle som jobber med tekster på godt faglig nivå. Oversettere og journalister inkludert. «Kvensk skribentlag» er sånn sett mer dekkende.

En sammenslutning av kvenske skribenter vil favne ut over ordinære skrivefaglige og nettverksbyggende rammer. Det sørger et visst ekstraelement for, nemlig revitaliseringen. Det blir mer enn nok å skrive hjem om, når man møtes, og slike ekstradimensjoner gjør kvensk forfatterforening viktig å få på plass.

Sett at en forfatter identifiserer seg som en kven, uten å nevne kvener og kvensk i sine norskspråklige romaner. Bør hun eller han automatisk nektes inntak?

Nei, mener vi. Suksess og litterær kvalitet til siden, når det gjelder statutter for opptak må styret for Kvensk forfatterforening tenke gjennom en rekke hvisomattehva-scenarier. Også av den grunn bør hovedkravet for medlemsopptak ikke hektes på praktiseringen av kvensk språk og tema i egne tekster, men at søkeren ser en kven når vedkommende ser seg i speilet.

Er tiden moden? Si det. Først må noen gå først. Her som ellers, uten enkeltpersoner som rekker hånda høyt i været i anledning opprettelse av noe nevneverdig, sier skriften på veggen at det bare er å glemme.

 

Kirjoitus seinälä?

Kväänikirjailiijayhđistys. Siemenen oon kylvätty jo aikkaa, kysymys oon ette oonko yhđistysmukula kasvulisessa kirjaliijamaassa aina liijan pieni ette sen päässee korjaamhaan. Lyhykäisesti sannoin, oonko nokko kirjoituskykyisiä ihmisiä ette saama kokhoon eđes jonkulaisen jäsenlistan.

Vaikka meiđän usko oon joksiki heijo, se vastaama kuitenki ette oon. Sillä varauksela ette se oon olemassa vakhaita valkkeesielui jokka alkkaavat homman ja ottaavat johđon, ja ette jäsenkriteerit oon semmoiset ette net päästäävät jäseneksi kaikki jokka kirjoittaavat tekstii hyvälä ammattitasala. Matkassa kans käänttääjät ja journalistit. ”Kvääniskribenttilaaki” olis sitte täkkäävämpi nimi.

Kvääniskribentiitten yhtheenliittymä ulottuis muuhunki väkheen ko tavalishiin kirjoitusammattilaishiin ja verkonkuttoojhiin. Siitä vaarin oon ottamassa yksi erittäiselementti, nimittäin revitaliseeraaminen. Siitä kyllä kokkoonuttaissa kirjoittamista piissaa, ja semmoiset erittäisdimensuunit tekkeevät ette se oon tärkkee saađa laitetuksi kväänikirjailiijayhđistyksen.

Kunka sitte jos kirjailiija pittää itteensä kvääninä, mutta ei mainitte kväänii eikä mithään kväänhiin liittyyvääkhään omissa ruijankielisissä romaaniissa? Eikö hänelä sitte olheen ole päässyy yhđistyksheen?

Met piđämä ette ei se siihen laihiin saata mennä. Menestys ja kvaliteetti siksheen, mutta Kväänikirjailiijayhđistys häyttyy reekeliitä laittaissa hunteerata läpi koko joukon jos-ja-mitä-jos-assiita. Senki takia se ei saata olla siihen laihiin ette jäsenyyđen päävaatimus siđottais kväänin kielheen ja kvääniteemhoin, mutta siihen ette hakkiija peilhiin kattoissa näkkee siinä kväänin.

Oonko aika kypsy? Sanopa sen. Joku häyttyy käyđä eđelä. Niin se oon tässä ko muutoinki, kirjoitus seinälä sannoo ette ilman ette joku nostaa käđen korkkeele ylös merkiksi ette aikkoo alkkaat johonki manittaavhaan, se se ei ole muuta ko ette unheettaat koko assiin.