Reidun Mellem. KUVA LIISA KOIVULEHTO
Reidun Mellem:
Kvenfolkets 500 år ved Ishavskysten
Ruija Forlag 2016
ISBN: 978-82-92858-04-2
Trykk og design: Lundblad Media AS
Forsidefoto: Åge Mellem
.
Tromssalainen opettaaja, pensionisti Reidun Mellem oon keräny tiettoo omasta kulttuuriperinöstä jo liki yheksänkymmentä vuotta! Ensin kotikylässä Staaluvankassa tahi Jokikentässä Yykeänvuonon vestarannala – missä kielenvaihto oli justhiinsa käynissä jo ennen sotaa ja eriliikaisesti sen jälkhiin – ja sen jälkhiin työssä opettaajana, kirjailijana ja kvääniin yhistyksissä. Hän oon ollu Ruijan kveeniliiton johtaajanaki.
Hänen uusin kirja Kvenfolkets 500 år ved Ishavskysten tuli ulos aprilikuussa. Siinä hän muistelee minkälaista oon kuulua minoriteetthiin jolla oon kulttuuri ja kieli mistä monet vieläki sanothaan ette sitä ei ole olemassakhaan.
Hän ei piilottele vaan muistelee suorasti siitä kunka hän oon kokenu Ruijan valtion toimet. Hän kirjoittaa ette Ruijan valtio puhhuu kaunhiisti pluralismista ja färikkhäästä yhtheiskunnasta mutta tämä ei koske kainulaissii. Mellem siteeraa professori Anna-Riitta Lindgrenii: «Positiivinen retorikka ja kielelisten ihmisoikeuksitten vailuminen johtaa kielen kuolemhaan yhtä effektiivisesti ko tarkoitukselinen assimilasuunipulitikki.»
Ruijankielisessä kirjassa oon kymmenen kapittellii missä hän kirjoittaa histooriasta, kulttuurista, kielestä ja politikista: kielipolitikista, koulupolitikista, minoriteettipolitikista. Punaisena lankana oon norjalaistaminen ja kunka Ruijan viranomaiset oon vastustanheet kainulaissii ja tehnheet heän elämän vaikkeeksi 140 viimi vuuen aijan.
Rajaton pohjainen
Hyvin pedagoogisesti ja yksinkertaisesti hän muistelee ruijan kielen «kvääni»-sanan alkupörästä. Viikingit käsketthiin kainulaissii «kvääniiksi» jo 800-luvula. Tämä seissoo ensimäisessä kirjoituksessa missä muistelhaan ensimäisen kerran ruijalaisistaki. Kainulaiset ja monet muutki joukot kuljeskelthiin Vienanmeren, Perämeren ja Lofootin välilä. Het hankitthiin elämänkeinon sieltä mistä het sen saathiin ja olthiin toinen toisten kanssa tekemisissä.
Reidun Mellem kyssyyyki: Oonko se maholista tiettää mikä sinun etnisiteetti oon sen jälkhiin mitä kieltä joku sinun 16 isovanhiiman isovanhiimasta oon puhunu? Hän meinaa ette ei ole!
Brutaali norjalaistaminen
Norjalaistaminen alkoi kansalisromantiikasta: Siinä ei ollu sijjaa muile ko «oikkeile» ruijalaisile. Opettaajile annethiin tarkat säänöt ja lissää palkkaa kväänin kielen hävittämisestä.
– Sen erityisen opettajainstruksin otetthiin pois viralisesti vasta vuona 1959, Mellem kirjoittaa.
Kväänit protestoithiin, esimerkiksi Vesisaaressa, mutta majoriteetti oli vahvempi. Vielä kauvoin soan jälkhiinki kainunkielissii vanhiimiita neuvotthiin puhumhaan ruijaa omien lasten kans.
Viranomaiset tiethiin hyvin mitä het tehthiin.
Mellem kirjoittaa kunka viranomaiset freistathiin maksaat eteläruijalaisile ette het tulis asumhaan esimerkiksi Paatsjovele missä asui melkkein tyhä kainulaissii ja suomalaissii – «vierhaita elementtii».
Kirjan lopussa hän kirjoittaa kvääniyhistysten perustamisesta ja siitä suuresta innosta mikä siitä alkoi. Ja pettymyksestä.
Hän anttaa monta vastausta, mutta yksi kysymys jää: Miksi kieleliset ihmisoikkeuet ei koske kainulaissii?
