Kirjailija Bengt Pohjanen sannoo ette yhtheistä kielityötä saattais tehhä jo paikala. (Kuva: Enikő Molnár Bodrogi)
Meänkielinen kirjailija Bengt Pohjanen toivoo yhtheistyötä kväänin ja meänkielen sanaston kehittämisessä.
Liisa Koivulehto
liisa@ruijan-kaiku.no
Bengt Pohjanen (76) oon kirjoittannu eniten ja kaikkiin kauimin meänkielelä. Hänen ensimäinen reaksuuni kirjakielten yhistämisestä oon positiivinen.
– Yhtheistyö oon hyvä. Oon sikkaristi paljon mitä saattais kehittää. Ei se hullulta kuulosta, hän sannoo.
– Olen myötämielinen. Met saattaisimma pittää yhtheisiä kokouksia missä praatima grammatiikista, litteratuurista ja draamasta, hän sannoo.
Pohjanen sannoo ette yhtheistä kielityötä saattais tehhä paikala, jo nyt: Molemissa kielissä tarvithaan joka päivä uussii sannoi.
– Meänkielen kääntäjiilä oon yhtheinen Sanasäkki mihin nakkaama uuet sanat, hän muistelee.
– Saattaisimma alkaa debateeraamhaan sanaston kehittämisestä yhessä.
Kirjoittannu meänkielelä 50 vuotta
Pohjanen oon lukenu Alf Nilsen-Børsskogin kirjat.
– Se oli interessanttii. Denttaalispirantti oli Tornionlaksossaki 80 vuotta aikaa, hän sannoo.
Hänen muistelee ette hän kirjoitti ensimäiset meänkieliset tekstit jo 50 vuotta aikkaa. Pohjasen ensimäinen meänkielinen romaani Lyykeri tuli ulos vuona 1985.
– Joo, ensimäinen Lyykeri tuli ulos 10. desemperikuuta. Se oon myyny hyvin ja nyt oon neljes painos. Mie olen kirjottannu tekstin joka kerrala uuesti. Joka painoksessa oon eri kieli. Siitä näkkee meänkielen kehityksen, varsinki ko mie kattelen minun ensimäisiä tekstejä. Esimerkiksi mie kirjoitin oo-äänen ensin ruottalaisela åålla, Pohjanen muistelee.
Pohjanen oon esittänny ette Pohjaismaitten kielipalkinon saajaksi sais nomineerata kans meänkielistä ja kvääninkielistä litteratuurii. Se oli meininki ette hän esittäis ja perustelis asian ministeriraatile marsikuussa mutta se ei onnistunu ko korona iski. Pohjanen uskoo ette hän päässee esittämhään asian ensi vuona.
Luje lissää litteratuuripalkintodebatista.
Luje Lyykeristä.
