Illustrasjon: Wilfred Hildonen

 

«Vi kan ikke alle være fanebærere på de mest forblåste toppene. • Met emmä kaikki saata olla flavunkanttaajiita kaikkiin tuulissiimiila huipuila.» Ruijan Kaikus leder for sommeren.

 

Oversatt til kvensk av Eira Söderholm

 

Sjal sjal-ikke

«Det har stått på dagsorden i femten år å få i stand flere kvenske kulturmarkører. Får man det til, vil det være veldig bra.»

Det sa daværende generalsekretær i Norske kveners forbund, Ivar Johnsen, i anledning Ruijan Kaikus leserkonkurranse om fineste kvenske kulturmarkør. Det var i november 2018, vi fikk mange kreative, flotte bidrag.

Drøyt sju år har gått, så har det blitt mer sus i serken i utvikling og produksjon av kvenske kulturmarkører? Ambisjonsnivået legger føring for svaret, men vi syns det burde gått fortere.

Ta sjalet som eksempel. For den saks skyld også tørkle, skjerf, slips og sløyfe. Enkelt og godt synlig tilbehør til pynt og nytte, hvor det savnes gode idémyldreprosjekter med mål om å designe mer til den kvenske garderobe. Å få dem produsert går fint, mange bedrifter kan produsere etter kundens ønske.

I dag tyr folk gjerne til nærmeste samiske salgsbod for å sikre seg et fint sjal til kvensk anledning. De velger seg sjal som i farger og mønster framstår som minst samisk og mest kvensk. Boden burde ha større utvalg. Vi vet med trygghet at også samiske salgsboder gjerne tilbyr flere kvenske sjal, det er bra for utvalget og butikken og den trekulturelle ånd.

I samme käsityö-gate må vi få berømme NKF og deres Helga Vara, som jobber for en 2026-standarisering av det som kan bli kvendrakten II. Anledningen er et velfortjent 25-årsjubileum etter 2001-standariseringen av det som er, og stadig skal være, den originale, merkevarebeskyttete Kvendrakten.

Ikke bare det, Vara og NKF har også gitt frislipp for kvenstoff, nettopp sånn at folk kan bruke det signalsterke stoffet som metervare i eget käsityö. Den avgjørelsen fortjener NKF også stor honnør for.

Kvenske sjal og andre kulturmarkører bidrar til å bygge stolthet. Men i utålmodige stunder skal vi huske at stolthet alene ikke er nok. Det må også bygges inn trygghet i stoltheten. Der har samfunnet et større ord med i laget, noe som betyr at det tar tid før også kvenfolket fullt ut kan føle seg omsluttet av ekte frihet i form av umobbet synlighet.

Vi kan ikke alle være fanebærere på de mest forblåste toppene. Det er forståelig at selv kvener fristes til å søke en viss dekning for den kvenske vind. Da er det fint å starte med å tørre i det små, med noe typisk kvensk noe til å ha rundt hals og skuldre.

Måtte stadig større utvalg følge deg der du står ved din nærmeste samiske salgsbod og leter etter det aller mest kvenske sjalet.

Riktig god sommer.

Vaikkapa saalii

”Se oon ollu päiväoorningissa jo viisitoista vuotta ette saatais aikhaan usheemppii kvääniin kulttuurimarkkööriitä. Jos se menestyy, se se oon kauhean hyvä.”

Niin sanoi Ruijan kvääniliiton senaikhainen generaalisekretääri, Ivar Johnsen, ko Ruijan Kaiku oornasi lukkiijakonkuransin fiiniimästä kvääniin kulttuurimarkkööristä. Se oli vuođen 2018 novemperikuussa, ja met saima paljo kreatiivissii ja loistaavii ehđotuksiita.

Ko yli seittemen vuotta oon menny, se oonko se tullu enämen liikettä houshuin kvääniin kulttuurimarkkööriitten eđistämisessä ja produksuunissa? Kunnianankaruustasa ohjaa vastausta, mutta met piđämä ette se olis saanu mennä hopumasti.

Ottakaa nyt vaikka saalin esimerkiksi. Ja vaikkapa kans huivin, slipsin ja rusetin. Yksinkertaissii ja hyvästi näkkyyvii tykötarpheita sekä pyntiksi ette hyötypithoon, mistä hommasta vailuu hyviä ideatuiskuprosektiita missä meininkinnä olis laittaat lissää kapistusta kväänikarteroophiin. Niitä ei ole vaikkee laittaat, usheematki firmat saattava tehđä niitä aina kunterin halun jälkhiin.

Tääpänä ihmiset menhään helposti ensimäisheen saamen krampuođhiin ette saatais fiinin saalin jotaki kväänitilaisuutta varten. Net valitteevat saalin mikä färriin ja mönsterin puolesta muistuttaa vähhiiten saamen saalii ja enniiten kväänisaalii. Puođissa pitäis olla enämen valittemavarraa.  Met olema sikkarit ette saamelaiset krampuođit mielelä tarjottais enämen kväänisaalii, sehän tekis hyvvää valittemavarale, putikille ja kolmenkulttuurisele hengele.

Saman käsityö-gaten yhtheyđessä häyđymä mainoot NKL:ää ja sen Helga Varaa, joka oon tekemässä kväänipuvusta uutta, vuođen 2026 standardii. Syynä oon kväänipuvun hyvinansaittu 25-vuotisjubileeumi jälkhiin ko sen vuona 2001 standardiseerathiin. Mikä puku tosin oon ja aina tullee olemhaan se alkupöräinen, merkkitavarasuojattu Kväänipuku.

Eikä tyhä sitä, Vara ja NKL oon kansa vaphauttanheet kväänikankhaan, ja justhiin sillä mallila ette ihmiset saattaavat käyttäät tuota paljonpuhhuuvaa kangasta omissa käsitöissä. Siitä päätöksestä NKL:ää oon kansa syytä mainostella.

Kväänisaalit ja muut kulttuurimarkköörit oon myötä nostamassa ylppeyđentunttoo. Mutta samala ko olema kärsimättömät, häyđymä muistaat ette ei se auta olla tyhä ylppeet. Ylpeyđen vieressä häyttyy tuntteet olonsa turvalliseksi. Siinä yhtheiskunnala oon enämen sanottavvaa, mikä tarkoittaa ette se ottaa aikkaa ennen ko kväänikansa täysin saattaa tuntteet ette heitä ympäröi aito oikheus tulla nähtyksi ilman pölkkäämättä kiussaamista.

Met emmä kaikki saata olla flavunkanttaajiita kaikkiin tuulissiimiila huipuila. Sen kyllä pystyy ymmärtämhään ette kvääniiki houkuttaa piiloot ittensä kväänituulelta. Se oon hyvä alkkaat pikkuassiila, niin ko jollaki tyypiliselä kväänitingala kaulan ja harttiitten ympäri.

Seurakhoon sinnuu aina isompi ette isompi valittemavara siinä ko sie seisot likkiimän saamen krampuođin vieressä ja hajeskelet parhaiten kväänile passaavaa saalii.